Aada 1 v.

Aada täytti tänään vuoden. Niin se aika vaan rientää! Minun pikku mussukasta on tullut iso rotjake! <3

Syntymäpäivän kunniaksi on pakko vähän muisteloida muutamin kuvin sekä jorinoin meidän yhteistä taivalta pennunpenteleestä villiksi nuorikoksi. Olen valmistellut tätä postausta jo viikkotolkulla, joten pitkä teksti luvassa..

Ensimmäisen kerran tavattiin pikku-Aada ja kymmenen muuta sisarusta viisiviikkoisina. Silloin ei vielä tiedetty kuka pennuista meille tulee, mutta hassusti Teemun kännykästä löytyi eniten kuvia pikku-Aadasta. Vielä kotona Teemu sanoi, että toivottavasti me saataisiin tämä pentu. Se oli huvittava sattuma, sillä pentutestauksen jälkeen meille valikoitui "pieni ja pippurinen" Aada. :)

Aada poseerasi jo viisiviikkoisena hanakasti kameralle

Pikkuinen Aada saapui meille seitsemän viikkoisena. Hakupäivänä minua jännitti ihan hirveästi! Ensimmäinen täysin oma koira, jonka koulutuksesta, kasvatuksesta ja hoitamisesta tulen olemaan täysin vastuussa. Perfektionisti kun olen, halusin pyrkiä tekemään koirasta juuri sellaisen kuin olen lapsesta asti haaveillut.

7-viikkoinen Aada nukkui parin tunnin automatkan sylissäni

Pötkylä kotiutui nopeasti uuteen kotiinsa.

Aada oli paljon pienempi, kuin olin kuvitellut. Olimme ostaneet etukäteen leluja, jotka osoittautuivat aivan liian järeiksi. Onneksi kasvattajalta tuli pentupaketin mukana minileluja. :) Olimme asentaneet kodinhoitohuoneen oveen koiraportin, jonka taakse Aada oli tarkoitus jo alusta pitäen opettaa olemaan yksin, mutta Aada olikin niin pieni, että se sujahti helposti portin läpi. Entisen koirani hihnakin oli iso ja painava pikkuiselle pennulle.

"Olen pieni ja suloinen"

Alku meni opetellessa yhteistä kieltä ja ihmetellessä uutta elämänmuutosta. Aada oli minuun erittäin kiintynyt, seurasi minua kuin varjo joka paikkaan ja itki perääni kun hävisin hetkeksikin vessaan. Ensimmäiset yöt nukuin koiraportin vieressä (tarkoituksena että se oppisi viettämään siellä yönsä) ja yritin yön toisensa jälkeen pitää sitä portin takana (olimpa tyhmä ihminen näin jälkikäteen ajateltuja), josta se tietenkin tuli viereeni nukkumaan. Olin stressaantunut, olin väsynyt. Aada ei kestänyt sekuntiakaan yksinoloa. Aada pelkäsi myös vieraita koiria, mikä aiheutti minulle pientä päänvaivaa. Minua vähän jännitti, mitähän tuleman pitää ja mitä ikinä teenkin, teenkö asiat oikein etten vain pilaa koiraa. :D Lopulta tajusin rentoutua ja pian huomasin, miten arki alkoi sujumaan jo ihan mallikkaasti.

Koirien pelkääminen vähän harmitti minua ja halusin tehdä sosiaalistamisen huolella, koska en ollut varma meneekö se itsestään ohi enkä halunnut tulevaisuuteen mitään ongelmia. Onneksi Aadalla oli kaksi koirakaveria, joiden kanssa leikittiin usein. Käytiin aktiivisesti erilaisissa tilanteissa, joissa oli paljon koiria, mutta en tutustuttanut väkisin ja annoin pikku-Aadalle turvaa jos sitä jännitti. Vähitellen Aadan itsevarmuus lisääntyi ja puolen vuoden tietämillä havahduin ekoissa näyttelytreeneissä, että täähän haluaa väen väkisin tehdä tuttavuutta vieraiden koirien kanssa. Sen jälkeen alettiin aktiivisesti tutustumaan uusiin koirakavereihin, käymään näyttelytreeneissä ja haettiin erilaisille kursseille. Nykyään Aada 1 v. ei pelkää koiria ja tutustuu ja leikkii erittäin mielellään uusien tuttavuuksien kanssa.

Aada ajeltiin ekan kerran 12 viikkoisena. Tassut vielä siistimättä.

Yksinolon kanssa on myös ollut pientä haastetta alusta alkaen. Aloitettiin yksinoloharjoitukset pian Aadan kotiuduttua, mutta se oli kauhuissaan hetkenkin yksinoloista. Saatiin hyviä neuvoja ja Aada alkoi pärjäämään hyvin, kunnes puolen vuoden ikäisenä Aada alkoi taas haukkumaan ja ulvomaan yksinäisyyttään (nauhoitetaan yksinolot, joten siitä tiesimme) ja vaikutti levottomalta sekä lähtöä tehdessä että takaisin tullessa. Aloitettiin yksinoloharjoitukset alusta ja se helpotti työpäivien yksinoloja, jotka se nykyään pärjää hyvin. Muulla ajalla tapahtuvat yksinolot eivät sitten sujukkaan niin hyvin ja se on alkanut tehdä haukkumisen lisäksi silloin tällöin myös pieniä tuhoja yksin ollessaan. En enää itse tiedä mitä minun pitäisi tehdä toisin, joten aion syksyllä kysäistä apuja joltain koirankouluttajalta, mikäli siihen mennessä yksinolossa ei tapahtu minkäänlaisia muutoksia positiivisempaan.

Aatamin eka talvi.

Talvella meillä oli parhaillaan tämmöinen mörökölli-look.

Tähän mennessä en ole vielä löytänyt Aadasta kovinkaan montaa huonoa puolta. Aada on erittäin innokas ja energinen koira, tosin sen koen olevan hyvä, mutta välillä vähän huonokin asia. Yksin olemisen vaikeuden lisäksi minua vähän häiritsee turha innokkuus vieraita ihmisiä tervehdittäessä. Mutta siitä syytän itseäni, koska minun olisi pitänyt tajuta harjoitella ihmisten tervehtimistä jo pentuna ja nyt asian korjaaminen tuntuu haastavalta. Aadan innokkuus ja energia aiheuttaa välillä turhaa koheltamista, säntäilyä yms, vaikka hyvin nopeasti se sitten rauhoittuu kun on päässyt alkuhöyryistään. 

Kaiken kaikkiaan olen Aadaan erittäin tyytyväinen. Aada on loppujen lopuksi niin helppo koira ja elämä sen kanssa tähän mennessä on ollut helppoa ja mutkatonta. Aadassa on kutakuinkin kaikki ne ominaisuudet, joita olen toivonutkin. Siltä löytyy loputonta energiaa ja tarmoa harrastuksiin, mutta osaa kuitenkin rentoutua ja relata kotona. Sen voi ottaa mukaan minne vaan, eikä se hötkyile turhia. Se rakastaa kaikkia ja kaikkea. Se on kuuliainen, ystävällinen, hellyyttävän hyväntahtoinen ja älykäs, mutta samalla vahvatahtoinen ja sisukas.

Hyvää syntymäpäivää Aada ja muut sisarukset! :)