Edistymistä huomattavissa (vähän)

Nyt alkaa jo hiljalleen huomata vähäistä edistymistä aksassa. Aada on alkanut enemmän seuraamaan ohjaamistani, eikä aina pingo ensimmäiselle näkemälleen esteelle (lukuunottamatta niitä kertoja, kun mie en osaa olla tarpeeksi selkeä). Minulla ei vielä riitä ymmärrys, millaista ohjausliikettä kannattaa tehdä missäkin tilanteessa, joten välillä meidän meininki meinaa mennä aikamoiseksi huitomiseksi. En kerkiä, en taivu, en osaa. Mutta kehitystä tapahtuu vähitellen, joka on mieltä kohottava juttu!

Me vähän muokkailtiin viikkorataa meidän tasolle sopivammaksi, joka näytti kokonaisuudessaan tuolta. Tehtiin Aadan kanssa rataa kolmessa pätkässä. Aluksi tehtiin 1-4, seuraavaksi 5-8 ja viimeisenä 8-11. Ompa muuten kivaa, kun meidän harjoittelupätkät sisältää jo enemmän kuin kaksi estettä ja osataan jopa suorittaa ne. :)

Opin uuden ohjausliikkeen kohdassa 5-6 (hyppyesteet oikeassa yläkulmassa), joka on nimeltään japanilainen (kukahan älykkö näitä agilityn ohjausliikkeiden nimiä keksii). En todellakaan tajuaisi käyttää tuota liikettä itsenäisesti radalla (todennäköisesti tekisin tiedostamattani), mutta tulipahan tehtyä ja opittua! :)

A-esteellä (radan keskellä olevan putken päällä) harjoiteltiin vielä ihan lopuksi pysähtymisiä.

Aada oli taas ihanan iloinen ja silminnähden huomaa, miten se tykkää tästä lajista. :)

Lyhyesti rally-tokon jatkokurssista 1/5

Ensimmäisellä kurssikerralla kentälle oli rakennettu kaksi noin kuuden kyltin rataa sekä kaksi yksittäisen liikkeen harjoittelupistettä.

Sunnuntain radat pitivät sisällään erilaisia käännöksiä ja pari erilaista merkin kiertoa (edestakaisin pujottelu ja spiraali). Liikeiden harjoittelupisteellä harjoiteltiin kolme askelta eteen ja toisella pisteellä kolme askelta peruuttaen (jotka saatiin myös kotiläksyksi).

Kotiläksykyltit

Kotona aiotaan kotiläksyn lisäksi jatkaa Aadan kanssa käännöksien harjoittelua ja hiotaan seuraamista. Käännöksiin meidän tulisi saada lisää tiiviyttä. Seuraaminenkin on tällä hetkellä aikamoista haahuilua, kuten edellisessä postauksessa kerroin. Kirjoittelen lisää meidän liikkeiden harjoittelusta myöhemmin. Treenit tukevat samalla meidän tokoprojektia. :)

Tokokoulutus 1/2

Meillä jäi torstain aksatreenit väliin flunssan takia. Onneks olen jo sen verran tervehtynyt, että päästiin perjantain tokokoulutukseen. Täällä ei juurikaan näitä koulutuksia järjestetä, olisin mennyt näihin treeneihin vaikka pää kainalossa.

Ilmoittauduin siis PoKSin kahteen tokokoulutukseen, joista ensimmäinen oli eilen. Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa treenaamaan tokoa valvovan silmän alle. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun päästiin kokeilemaan liikkeitä hallilla. Meidän taso oli kyllä sen mukainen. Varauduinkin siihen, että aika paljon pitää helpottaa liikkeitä, jotka se kotona osaa vaikka silmät ummessa. Molemmat taskut oli ladattu täyteen nameja.

Halusin näyttää kouluttajalle tämänhetkisen ongelmamme, eli seuraamisen. Tehtiin pikkupätkä seuruuta, joka oli hallilla vielä hapuilevampaa kuin kotona. Perusasennosta lähdettäessä Aadan katse tippuu heti ensimmäisen askeleen jälkeen, mutta palailee myöhemmin. Lisäksi Aada alkaa edistämään ja paikka muutenkin vähän vaihtelee, eli toisin sanoen Aada ei ole vielä täysin perillä mitä siltä odotetaan. Tämä on ollut ongelmamme oikeastaan heti siitä lähtien, kun olen ruvennut lisäämään kestoa seuruuseen. Saatiin ohjeeksi harjoitella niin, että pyydän Aadan sivulle ja sen jälkeen sanon "seuraa", mutta en otakkaan yhtään askelta eteen, vaan hypähdän taaksen kehuen ja palkaten. Kouluttaja myös puuttui palkkaustapaani ja neuvoi, että minun pitäisi namin suoraan suuhun ojentamisen sijaan lähteä karkuun ja koiran pitää "saalistaa" palkkansa. Tätä palkkaustapaa aion nyt harjoitella muissakin yhteyksissä, koska Aadasta huomasi heti, että se innostuu tästä palkkaustavasta. Kouluttaja pyysi vielä näyttämään, että otan Aadan seuruuseen mukaan ns. "lennosta". Silloin seuraaminen on tosi priimaa, Aada pysyy juuri oikealla paikalla ja katse on koko ajan minussa. Minun pitäisi vaan nyt seuraavaksi saada sama into seuraamiseen myös perusasennosta lähtiessä.

Seuraavaksi näytettiin kouluttajalle noutokapulan pito, joka onnistui hyvin, eikä siitä löytynyt huomautettavaa. Sen jälkeen näytin maahanmenon seuraamisen yhteydessä, jota olen tähän asti tehnyt käsiapua voimakkaasti käyttäen. Saatiin kehut siitäkin ja tehtäväksi ruveta heti häivyttämään käsiapua pois.

Viimeisenä tehtiin paikkamakuu. Aada odottaa kotona tosi hyvin jo sen alokasluokaan vaadittavan minuutin, mutta välimatkaa en ole vielä hirveästi kasvattanut. Meitä oli kolme koirakkoa rivissä odottamassa ja otin noin puolet lyhyemmän välimatkan kuin muut. Tosi hyvin meni odottelu, tosin minun pitää muistaa kieltää mikäli Aada nuuhkii maata. Ainut moka tuli takaisin palatessa, kun Aada nousi jo vastaan ja jouduin pyytämään uudelleen maahan. Hirveetä hapuilua meikäläisen osalta, kun en ole koskaan tehnyt liikettä kokeenomaisesti. :)

Kouluttaja kehui Aadaa tosi taitavaksi ja sanoi, että ehdottomasti kannattaa tämän koiran kanssa käydä kokeessa, esim. jo keväällä. Kaikki saavat kokeeseen menon kuulostamaan niin yksinkertaiselta, mutta minulle se ei ole. Tarvitsisin vielä paljon tukea ja neuvoa sekä rutiinia liikkeiden suorittamiseen. Tämän vuoden aikana kuitenkin tavoitteena olisi kokeessa käydä, mikäli sopivan matkan päässä sellaisia järjestetään.

Onneksi ilmoittauiduimme myös ensi viikon perjantaille tokokoulutukseen! Tämä oli ihan huippu!