Ilmoittauduin siis PoKSin kahteen tokokoulutukseen, joista ensimmäinen oli eilen. Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa treenaamaan tokoa valvovan silmän alle. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun päästiin kokeilemaan liikkeitä hallilla. Meidän taso oli kyllä sen mukainen. Varauduinkin siihen, että aika paljon pitää helpottaa liikkeitä, jotka se kotona osaa vaikka silmät ummessa. Molemmat taskut oli ladattu täyteen nameja.
Halusin näyttää kouluttajalle tämänhetkisen ongelmamme, eli seuraamisen. Tehtiin pikkupätkä seuruuta, joka oli hallilla vielä hapuilevampaa kuin kotona. Perusasennosta lähdettäessä Aadan katse tippuu heti ensimmäisen askeleen jälkeen, mutta palailee myöhemmin. Lisäksi Aada alkaa edistämään ja paikka muutenkin vähän vaihtelee, eli toisin sanoen Aada ei ole vielä täysin perillä mitä siltä odotetaan. Tämä on ollut ongelmamme oikeastaan heti siitä lähtien, kun olen ruvennut lisäämään kestoa seuruuseen. Saatiin ohjeeksi harjoitella niin, että pyydän Aadan sivulle ja sen jälkeen sanon "seuraa", mutta en otakkaan yhtään askelta eteen, vaan hypähdän taaksen kehuen ja palkaten. Kouluttaja myös puuttui palkkaustapaani ja neuvoi, että minun pitäisi namin suoraan suuhun ojentamisen sijaan lähteä karkuun ja koiran pitää "saalistaa" palkkansa. Tätä palkkaustapaa aion nyt harjoitella muissakin yhteyksissä, koska Aadasta huomasi heti, että se innostuu tästä palkkaustavasta. Kouluttaja pyysi vielä näyttämään, että otan Aadan seuruuseen mukaan ns. "lennosta". Silloin seuraaminen on tosi priimaa, Aada pysyy juuri oikealla paikalla ja katse on koko ajan minussa. Minun pitäisi vaan nyt seuraavaksi saada sama into seuraamiseen myös perusasennosta lähtiessä.
Seuraavaksi näytettiin kouluttajalle noutokapulan pito, joka onnistui hyvin, eikä siitä löytynyt huomautettavaa. Sen jälkeen näytin maahanmenon seuraamisen yhteydessä, jota olen tähän asti tehnyt käsiapua voimakkaasti käyttäen. Saatiin kehut siitäkin ja tehtäväksi ruveta heti häivyttämään käsiapua pois.
Viimeisenä tehtiin paikkamakuu. Aada odottaa kotona tosi hyvin jo sen alokasluokaan vaadittavan minuutin, mutta välimatkaa en ole vielä hirveästi kasvattanut. Meitä oli kolme koirakkoa rivissä odottamassa ja otin noin puolet lyhyemmän välimatkan kuin muut. Tosi hyvin meni odottelu, tosin minun pitää muistaa kieltää mikäli Aada nuuhkii maata. Ainut moka tuli takaisin palatessa, kun Aada nousi jo vastaan ja jouduin pyytämään uudelleen maahan. Hirveetä hapuilua meikäläisen osalta, kun en ole koskaan tehnyt liikettä kokeenomaisesti. :)
Kouluttaja kehui Aadaa tosi taitavaksi ja sanoi, että ehdottomasti kannattaa tämän koiran kanssa käydä kokeessa, esim. jo keväällä. Kaikki saavat kokeeseen menon kuulostamaan niin yksinkertaiselta, mutta minulle se ei ole. Tarvitsisin vielä paljon tukea ja neuvoa sekä rutiinia liikkeiden suorittamiseen. Tämän vuoden aikana kuitenkin tavoitteena olisi kokeessa käydä, mikäli sopivan matkan päässä sellaisia järjestetään.
Onneksi ilmoittauiduimme myös ensi viikon perjantaille tokokoulutukseen! Tämä oli ihan huippu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti