Nyt alkaa jo hiljalleen huomata vähäistä edistymistä aksassa. Aada on alkanut enemmän seuraamaan ohjaamistani, eikä aina pingo ensimmäiselle näkemälleen esteelle (lukuunottamatta niitä kertoja, kun mie en osaa olla tarpeeksi selkeä). Minulla ei vielä riitä ymmärrys, millaista ohjausliikettä kannattaa tehdä missäkin tilanteessa, joten välillä meidän meininki meinaa mennä aikamoiseksi huitomiseksi. En kerkiä, en taivu, en osaa. Mutta kehitystä tapahtuu vähitellen, joka on mieltä kohottava juttu!
Me vähän muokkailtiin viikkorataa meidän tasolle sopivammaksi, joka näytti kokonaisuudessaan tuolta. Tehtiin Aadan kanssa rataa kolmessa pätkässä. Aluksi tehtiin 1-4, seuraavaksi 5-8 ja viimeisenä 8-11. Ompa muuten kivaa, kun meidän harjoittelupätkät sisältää jo enemmän kuin kaksi estettä ja osataan jopa suorittaa ne. :)
Opin uuden ohjausliikkeen kohdassa 5-6 (hyppyesteet oikeassa yläkulmassa), joka on nimeltään japanilainen (kukahan älykkö näitä agilityn ohjausliikkeiden nimiä keksii). En todellakaan tajuaisi käyttää tuota liikettä itsenäisesti radalla (todennäköisesti tekisin tiedostamattani), mutta tulipahan tehtyä ja opittua! :)
A-esteellä (radan keskellä olevan putken päällä) harjoiteltiin vielä ihan lopuksi pysähtymisiä.
Aada oli taas ihanan iloinen ja silminnähden huomaa, miten se tykkää tästä lajista. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti