torstai 18. kesäkuuta 2020

Aada 5 v ja muita kuulumisia

27.5. oli Aadan 5 v syntymäpäivät. Synttäripäivänä meillä vieraili ihana perrokamu Litti viihdyttämässä synttärisankaria ja Donnaa. Vesikoirat juhlivat asiaankuuluvalla tavalla, eli kruisailivat päättömästi pihalla ja kävivät välillä viilentäytymässä ojassa. Olipa mukavaa!

Täysillä mennään!
Lämmintä on viime aikoina piisannut! Hellepäivinä lenkkeily on jäänyt vähemmälle ja ollaan käyty suhteellisen ahkerasti lammella uimassa/räpiköimässä/mitä nyt kuka milläkin kerralla haluaa puuhata. Aada ei ole odotuksistani huolimatta uskaltautunut vielä uimaan. Lähelle heitettyjä keppejä se saattaa hakea, välillä ei niitäkään. Ajattelin ottaa seuraavan kerran pelastusliivit mukaan, josko se parin uintikerran jälkeen rohkaistuisi taas uimaan. Niiden kanssa se lähtee yleensä mielellään ja epäröimättä. Olisiko aistittavissa siis hieman kriittistä epäluuloa omia uintitaitoja kohtaan? Yleensä loppukesästä se ui jo reippaasti ilman kellukkeita.


Donnalle taas ei ole niin justiinsa osaako uida vai ei. Veteen on mentävä, koska niin kuulemma vesikoiran on tehtävä. Sen uintitekniikka on tällä hetkellä niin mielenkiintoinen, etten oikein tiedä pitäisikö nauraa vai pelätä hukkumista. Yleensä teen molempia katsellessani sen omatoimisia uintireissuja. Sillekin voisi tehdä hyvää pari uintikertaa liivien kanssa, josko se tekniikka siitä vähän kehittyisi. Innokas oppilas se ainakin on!


Agilitytreeneissä ollaan käyty koronatauon jälkeen nyt kolme kertaa. Aadan lisäksi ryhmässä treenaa myös Donna, joka on osoittanut innostusta (tätäkin) lajia kohtaan. Se tuntuu ainakin omasta mielestäni Aadaan verrattuna nopeammalta. Mukavaa ja mielenkiintoista hömpöttelyä rally-tokotreenien rinnalle.

Donnalle on varattu aika virallisiin luustokuviin  13.7. Tarkoituksena on kuvata lonkat, kyynärät ja selkä sekä tarkistaa polvet. Samalla reissulla otetaan verinäyte kilpirauhastestiä varten, joka espanjanvesikoirilla on hyvä tsekata.

perjantai 12. kesäkuuta 2020

Donna peruuttaa

Päädyin opettamaan Donnalle peruuttamisen ainakin omasta mielestäni vaikeamman kautta, eli sheippaamalla / tarjoamisen kautta. Jälleen kerran harhauduin kauas pois mukavuusalueiltani, mutta kun näkee miten Donna nauttii ratkoa asioita itse, niin loppujen lopuksi homma on ihan viihdyttävää. Hassua miten totesin Donnan ollessa pieni, että en tämän kanssa tule opettamaan mitään sheippaamalla, koska tämä ei ikinä tarjoa mitään. Hah, ihan oon kyllä höpöjä puhunut! Itse asiassa olen nyt valaistunut tämän asian tiimoilta ja ruvennut käyttämään enemmän tarjoamista yhtenä koulutusmuotona. Olen huomannut kuinka suuri vaikutus sillä on koiraan ja miten mielekkäiksi se itse oivaltamansa temput kokee. Esimerkiksi perusasentoon tuloa olen nyt tehnyt paljon tarjoamisen kautta ja se on tehnyt liikkeestä entistä tehokkaamman. Meidän perusasentotreeneistä ja tulevista seuruutreeneistä pitää kirjoittaa myöhemmin lisää.

Mutta palataas takaisin asiaan, eli peruuttamiseen. Peruuttamista lähdin opettamaan aluksi ihan nameista luopumisen kautta ja yritin napata naksuttimella sitten pieniä liikkeen palasia, jotka lopulta johtaa (hyvällä tuurilla) peruuttamiseen. Donnalla on tosi vahva maahanmeno, jota se tarjoaa koko ajan ja kaikkialla. Tässäkin tapauksessa minun piti ensin naksutella se pysymään seisaallaan. Kun se vihdoin lähti sujumaan, pääsin naksuttelemaan tassujen tepsuttelusta ja hiljalleen peruuttamisesta. Alkuun peruuttamisen opettaminen tuntui ihan mahdottomalta, aivan kuin aiemmin postaamani koroketreenikin tuntui. Otin jopa välillä Aadan mukaan ja tein sen kanssa peruuttamista siinä toivossa, että tapahtuisi edes vahingossa jotain mallioppimista. :D Muutama päivä ja Donna alkoi vähitellen ottaa kivoja peruutuspätkiä.

Lopulta kun sain muutaman hienon peruutusaskelen, joka toistui jopa tietoisesti usealla kerralla, nousin itse lattialta ylös seisomaan ja koetin liittää mukaan käskysanan tai käsimerkin. Vastoin kaikkia odotuksiani Donna omaksui käsimerkin ihan parilla toistolla. Hämmentävän terävä eläin ottaen huomioon, että peruuttamisen opetteluun meni monta päivää. :D

Alla videolla meidän peruutustreenejä toukokuun loppupuolelta. Tuossa vaiheessa Donnan peruutus on kutakuinkin tälläkin hetkellä. Olen nyt jättänyt peruutustreenit hetkeksi muhimaan ja keskittynyt muihin juttuihin.


Seuraavaksi tavoitteena on saada peruutukseen lisää matkaa. Rally-tokoa ajatellen koiran pitää osata peruuttaa edessä vähintään kolme omaa mittaansa. Haluan kuitenkin, että se osaa peruuttaa pitemmällekin, koska silloin kolme koiranmittaa sujuu leikiten.

keskiviikko 13. toukokuuta 2020

Erilainen kevät

Jaahas, sitä vierähti pari kuukautta viime päivityksestä. Ei olla oikeastaan tehty juurikaan mitään, jonka vuoksi ei ole myöskään ollut kirjoiteltavaa. Viimeiset pari kuukautta on tähän mennessä kulunut lähinnä lenkkeillen, ihanan keväisistä säistä nauttien ja Donnan mystisistä kutinoista/tassuongelmista stressaten. Yllättävää kyllä treenit ovat olleet ihan minimissä, odotin että vapaa-ajan lisääntyessä en muuta tekisikään. Vasta nyt lumien kunnolla sulettua on treenimotivaatiokin hiljalleen syttynyt. Esimerkiksi tällä hetkellä opetan Donnaa peruuttamaan. Tästä turinoin lisää myöhemmin.

Donnan kanssa metsässä.
Nyt kun kaikki harrastustoiminta on tähän asti ollut sattuneesta syystä peruttu, on iltaisin riittänyt paaaljon luppoaikaa. Onneksi ulkona on kuitenkin ollut ihania kauniita keväisiä kelejä, jonka johdosta ollaankin ulkoiltu tosi paljon. Maalis-huhtikuussa innostuin myös askartelemaan agilityhyppyjen siivekkeitä varastossa lojuneista jämälaudoista. Mahdollisesti keväämmällä vielä maalaan ne, saas nähdä. Hyppyesteitä on nyt kaksi, kolmannelle olisi tarvetta jos halajaa treenata esim. rally-tokon sarjahyppyä. Ehkäpä kesällä rakennan näitä lisää.

Näitä on nyt 2 kpl odottamassa ulkotreenejä. :) Kuva on otettu maaliskuun lopussa, kun lunta vielä oli.
Aada on jo kovasti herätellyt toiveita käydä uimassa heti jäiden sulamisesta lähtien. En ole viitsinyt sitä vielä päästää kunnolla uimaan, koska vesi vielä lienee vähän liian kylmää. Ojissa se on toisinaan saanut läträtä sitten ilman lupaa, joskus jopa luvan kanssa. Pitäähän vesikoiran suoda tehdä sitä mihin se on luotu. :) Suurin syy läträämisen rajoittamiseen on ollut pitkähkö turkki, jonka kuivatus (putsaamisesta puhumattakaan) on aikasmoinen projekti. Siihen ei jaksa ihan joka päivä (parhaillaan useamman kerran päivässä) ryhtyä. Tänään sitten otin töiden jälkeen projektiksi ajella turkin alas. Kesätukka piti toki jättää, hah! Saa nähdä miten pitkään tukka pysyy päässä. 8)

"Tukka hyvin, joko mennään uimaan?"