Hieronta herätti ajatuksia

Olen nyt muutamia päiviä venkslaillut blogin ulkoasun kanssa. Älkää siis ihmetelkö, kun joka päivä näyttää erilaiselta. :) Nykyinen yläbannerikin on lähinnä "testikuva", ja hienosäätelen sitä vielä (tai vaihdan kokonaan), kunhan saan muun ulkoasun kuntoon. Tämä vain pienenä välihuomautuksena. :) Nyt asiaan.

Maanantaina käytiin Aadan kanssa toista kertaa hierojalla. Viimeksi käytiin nelisen viikkoa sitten, jolloin hän suositteli uusintakäyntiä 3-4 viikon päähän.

Aada oli tällä kertaa tosi jumissa, erityisesti lapojen väli, selkä ja takajalat. Kuulemma tyypillisiä jumeja agilitya harrastaville. Siinä hän niitä sitten availi, ja ilmeisesti aika hyvin siinä onnistuikin. Hieronnan päätyttyä Aada vaikutti erittäin iloiselta ja tyytyväiseltä, rupesi leikkimään lattialla lojuneella tennispallolla ja ravisteli raivokkaasti mukanamme ollutta pyyhettään. Mennään vielä parin viikon päästä uudelle käynnille. Tällä viikolla ei mennä agilityyn, vaan annan Aadan palautua rauhassa. Sain myös hyviä vinkkejä kotihierontaan.

Siinä hieronnan aikana tuskaista koiraa katsellessani rupesin pohtimaan, onkohan tämä meidän agilityn harrastaminen mitenkään järkevää. Kisata en Aadan kanssa kuitenkaan aio, koska mielestäni maksiesteet ovat korkeudeltaan järjettömät. Ja agility on sen verran rankka laji koiralle, ettei lihasjumeilta tulla säästymään. Ja vaikka kuinka yrittäisin huolehtia lämmittelystä, jäähdyttelystä ja käydä säännöllisesti hierojalla, koira menee silti todennäköisesti enemmän tai vähemmän jumiin. Tuntuu pahalta aiheuttaa koiralle tämmöistä tuskaa huvikseen. Onko tätä lajia järkeä höntsäillä, kun on olemassa paljon muitakin vähemmän kroppaa kuormittavia lajeja.

Pitää nyt vielä ihmetellä ja pohtia ainakin tämä kevätkausi ja miettiä tarkkaan jatketaanko vielä syksyllä vai vaihdetaanko lajia. En edes hyppyytä Aadaa korkeilla rimoilla, mutta silti tämä ei vain tunnu hyvältä. Voihan se toki olla, että tilanne tasaantuu, kun Aadan kunto ja lihaksisto tottuu/kehittyy. Kovin alussahan me ollaan vasta tässä harrastuksessa, enkä mielestäni haasta Aadaa ainakaan liikaa. Mutta olen edelleen sitä mieltä, että medikokoisella epsanjalaisella agility voisi olla mukavampaa.

Häkkiin sheippausta ja muita hajatelmia aksatreeneistä

Torstain agilityssä jatkoin taukokäyttäytymisharjoituksiamme, eli rauhassa odottelua omassa kevythäkissä. Sheippasin taas Aadaa menemään itse oma-aloitteisesti häkkiinsä luukun ollessa auki. Joka kerta kun annoin Aadalle luvan tulla häkistä ulos, Aada tuli ulos, mutta säntäsi äkkiä takaisin häkkiinsä ansaiten paljon kehuja ja nameja. Sen jälkeen suljin luukun, palkkasin satunnaisesti ja  liikuskelin lähistöllä. Edistystä on selkeästi tapahtunut, ja harjoitukset menivät jo nyt paljon paremmin kuin viimeksi. Hassua tämäkin puuha, kun sheippaamalla ja naksuttelemalla tavalllaan "huijaan" koiraa tykästymään häkkiinsä. Nyt kun Aada saa itse päättää kumpi on kannattavampaa, häkissä sisällä vai ulkona olo, se valitsee häkissä sisällä olon. :) Se tarjoaa välillä kotonakin häkkiinsä menemistä. Ollaan siis hyvin onnistuneesti päästy ainakin alkuun tässä asiassa. Ensi kerralla taas jatketaan.

Tämän viikon rata oli taas hirmuisen hieno ja monimutkainen, mutta me tyydyttiin harjoittelemaan Aadan kanssa radasta vain paria pätkää. Ensimmäiseksi tehtiin hyppyesteitä alla näkyvän vasemman kuvan mukaisesti (esteen numeroita joutuu tihrustamaan, olen pahoillani). Mutta tuo kolmas este oli Aadalle tosi haastava tajuta. Se juoksi joka kerta esteestä ohi lelua pitelevää kouluttajaa kohti. Ei se juurikaan kiinnittänyt huomiota minun ohjaukseeni, vaikka yritin ja yritin. Tehtiin sitten niin, että palkattiin kolmosen jälkeen ja Aada kyllä tajusi idean, mutta kun otettiin jälleen neloseste mukaan, se teki sen taas. Tämä oli siis yllättävän haastava meidän tasoisille koheltajille.

Seuraavaksi tehtiin yllä olevan oikeanpuoleisen kuvan mukaista pätkää, jossa (ihme ja kumma) koettiin onnistumisia. Lähinnä harjoiteltiin muurin (kakkosesteen) takaakiertoa ja siitä ohjausta putkeen. Olimpa erittäin iloinen ja ylpeä. Opin muurilla uuden ja hienon ohjausliikkeen ja jopa onnistuttiin siinä. :)

Viimeiseksi halusin vielä harjoitella pysäytyskontaktia A-esteen alastulolla. Muutamia toistoja tehtiin sitä. Aada on jo selkeästi sisäistänyt loppupäässä pysähtymisen ja tästä on hyvä jatkaa. Ensi kerralla voidaan jo jatkaa harjoittelua niin, että suoritetaan koko este ja pyydän pysähtymään alastulolla.

Paikallaan käännökset

Nyt ei olla ehditty viimeisen viikon aikana kovin monena iltana treenaamaan.

Aloitin käännökset nami vasemmassa kädessä houkuttelemalla. Jo aika pian huomasin, että namikättä ei enää tarvita, jonka vuoksi olen vähitellen jättänyt sen pois. Erityisesti vasemmalle käännökset sujuu mielestäni erittäin näpsäkästi! Oikealle kääntyminen taas on haastavampaa, jonka vuoksi avitan vielä reilusti namikädellä. Välillä edetään kääntymisen sijaan askel eteen siinä toivossa, ettei Aada rupea ennakoimaan ja se pysyisi skarpimpana.

Alla video, jossa harjoittelemme käännöksiä. Pistin videon loppuun myös meidän takajalkojen käyttöharjoituksia muovisen kukkaruukun aluslautasen päällä. Näiden harjoitusten ansiosta Aada on erittäin nopeasti oivaltanut, miten käännökset tehdään. Ja teen niitä senkin vuoksi, koska nämä korokehommat ovat jostain syystä ylivoimaisesti Aadan suosikkeja. Aina kun lattialle asetetaan jokin koroke, Aada säntää sen päälle pyörimään. :D

Videon sisältö:
0:00 – 1:51 Käännöksiä
1:52 – 2:29 Takajalkojen käyttöä korokkeella

Myös muutamia täyskäännöksiä paikallaan olen kokeillut, mutta niitä olen toistaiseksi helpottanut vielä paljon namikädellä.

Meillä on ollut nyt viime aikoina vähän vireongelmia kotona sisällä treenatessa. Videolta sitä ei taida huomata, mutta Aada on välillä vähän flegmaattinen. Virettä kyllä piisaisi ulkona tai hallissa. Mutta talvella ulkotreenit ei vaan yksinkertaisesti nappaa, eikä hallille ole tällä hetkellä mahdollisuutta mennä treenaamaan (paitsi torstaisin agilityssä vuoroa odotellessa en malta olla vähän tokoilematta :)). Ei treenaaminen matalilla viretasoilla ole kovin järkevää kehittymisen näkökulmasta. Nyt seuraavaksi minun pitää ruveta kiinnittämään tähän paljon enemmän huomiota. Pitää löytää Aadalle sopivampi aika treenata. Iltaisin lenkin jälkeen ei välttämättä ole mikään optimaalisin ajankohta..