Sunnuntaina Aada sai uuden kaverin, käytiin nimittäin moikkaamassa 15 viikkoista australianpaimenkoiraa Atlasta. Tämä aussin alku on hyvin samanlainen kuin Aada, eli alkuun tosi epävarma ja hitaasti lämpeävä. Olikin hassua katsella heidän tutustumistaan, kun molemmat ensin vähän perääntyi että mikäs helvetti tuo on, mutta muutaman sekunnin päästä ne rupesivatkin tekemään tuttavuutta ja kohta ne leikkivätkin jo ihan täysiä. Niillä natsasi kyllä tosi hyvin. :)
Maanantaina käytiin viimeisillä rokotuksilla, jee! Odotushuoneessa oli chihuahuan pentu, jonka kanssa Aada olisi halunnut leikkiä. Olis vaan Aada ollut ehkä vähän turhan iso (ja ronski) leikkikaveri, se chihuahua oli niiiiin pieni ja poloinen. :) Toinen vähän isokokoisempi pentu sitten ei ollutkaan niin kiinnostava.
Tiistaina Aada istui ekaa kertaa kaupunkibussin kyydissä. Miksi en ole tätä aiemmin tajunnut harjoitella, bussi lähtee melkein kotioven edestä! Käytiin moikkaamassa kaveria keskustassa ja samalla Aada näki jälleen paljon uusia ihmeellisiä asioita. Hyvin koira pärjäsi pikkukaupungin "vilinässä". Bussimatkat meni törkeen hyvin. Vähän sitä ensin ihmetytti, varsinkin kun bussissa kuuluu niin kova räminä ja matkamme on yhtä liikenneympyrää ja muuta pyörimistä. Kyllä se itseään kovasti yritti rauhoitella haukottelemalla, että "ei tässä varmaan oo mitään hätää, kun toi mamikin on noin rauhallinen" ja paluumatkalla se jo makaili lattialla jalkojeni juuressa. Olin varautunut pahempaan (varaudun aina pahimpaan :D), joten matka erittäin positiivinen yllätys. Näköjään bussi on tulevaisuudessakin hyvä vaihtoehto matkustaa.
Torstaina nähtiin pitkästä aikaa Aadan veljeä. Käytiin vierailulla omistajien kotona, jossa on iso piha ja metsä vieressä. Tällä kertaa jälleennäkemisen riemu oli molemminpuolista ja koirat paini ja juoksi hulluna pitkin pihoja ja metsässäkin käytiin kävelemässä. :) On se Aada kyllä reipastunut nyt tosi paljon kun ikää tulee lisää.
 |
| Selvin kuva mitä siitä tohinasta vain kännykällä saa. Mut on komee veli. :) |
Huh, tänään alkaa viikonloppu. En kyllä aio tehdä yhtään mitään ihmeellistä, otan ihan rennosti vaan. Korkeintaan käydään Aadan kanssa jossain metsässä juoksemassa ja muun ajan sitten heiluttelen puikkoja ja kiroilen koiran villapaidan parissa. Neulominen on tosi kivaa, mutta välillä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti