Tokohommia hitaasti mutta varmasti

Tokon jatkokurssin jälkeen tein itselleni treenisuunnitelman, jonka tavoitteena on opetella alokasluokan liikkeet pikkuhiljaa ja saada ne edes suurin piirtein kasaan kesään mennessä. Rupesin etenemään suunnitelmassa kuitenkin niin pikkuhiljaa, että päädyin pitämään tokotauon. En yksinkertaisesti enää ollut kovin motivoitunut, olinhan tahkonnut tokojuttuja Aadan kanssa lähes päivittäin jo kaksi kuukautta putkeen. Alkoi jo tokomokomat tulla vähän korvista(kin) ulos. Päätin pitää koko tokohässäkästä pienen tauon (joka venyi lopulta kahdeksi kuukaudeksi), ja käytin aikani agilityn jatkokurssin kotiläksyihin ja Austalian mastercheffin katsomiseen (joka söi muuten aika tuhottomasti meidän arki-iltojen treeniaikaa! :D). Nyt ihan yhtäkkiä innostus tokoon on alkanut taas nostella päätään (masterchefkin loppui...) ja ollaan muutaman viikon ajan taas alettu tekemään pieniä lyhyitä treenejä.

Lumikuono

Jatkoin treenejä alkuperäisen suunnitelmani mukaan. Tosin muutin sitä nyt niin, että harjoittelen ensin vain ja ainoastaan seuraamista. Seuraaminen on minun mielestäni nyt tärkein asia osata, ja olisi kiva saada se edes suht kuntoon ennen muihin liikkeisiin paneutumista. Tällä hetkellä treenaillaan muutamina iltoina viikossa ja vain muutamia toistoja, kun Aada on sopivassa mielentilassa. En halua ruveta nyt jankkaamaan tätä liikaa, tai tekemään tästä pakollista jokailtaista sessiota, ettei molemmilta mene maku (taas).

Elikkäs asiaan.

Seuraaminen: Aloitettiin oikean seuraamispaikan ja tekniikan takominen imuttamalla. Välillä mennään myös pomppien, hölkäten sekä leikkien ja palkkaan (joko lelulla, jonka tiputan kainalosta, tai namilla), kun Aadalla on hyvä meininki ja se on oikeassa paikassa. Harjoitellaan myös kontaktia perusasennossa, eli pyydän sivulle ja palkkailen nätistä kontaktista. Lisäksi tehdään takapään harjoitteita (joita Aada selkeästi on nykyään enemmän alkanut käyttämään  pyörähtäessään perusasentoon) etujalat vadin päällä ja harjoitellaan paikoillaan käännöksiä perusasennossa. Olen pyrkinyt nyt palkkaamaan eri aikoina, että harjoitteluun tulisi yllätyksellisyyttä, eikä Aada alkaisi ennakoimaan liikaa. Minulla oli kurssien aikaan vähän huono tapa (en edes tajunnut sitä), että palkkasin aina samassa kohtaa ja samalla tavalla. Kouluttajakin muistutteli minua aina asiasta. Mutta huoh, kun minulla on jokin asia lihasmuistissa niin yritäppä päästä siitä eroon. Siinähän kävi sitten niin, että Aada alkoi ennakoimaan milloin palkkaan, eikä se ollut yhtään hyvä juttu kehittymisen kannalta. Nyt rullailee hyvin, kun palkkaan aina eri paikassa! Välillä tulee nami ja välillä lentää lelu.

Eli aika monipuolisesti on tullut tehtyä kaikenlaista. Vielä kun saisi nämä kaikki taidot yhdistettyä, niin voisi kuvitella seuraamisen olevan aika bueno. Näin niinkuin maalaisjärjellä ajateltuna luulisi, että kun liike opetellaan pieninä palasina, niin jossain välissä palaset alkavat loksahtelemaan kohdilleen että rytinä vaan käy.

Ja ollaanhan me itse asiassa jo edistyttykin aika huimasti, kun ollaan säännöllisesti näitä juttuja treenattu! Aloitettaessa Aada seurasi pari askelta ja sen jälkeen alkoi jätättämään/into lopahti. Nykyään me saadaan jo monta askelta lisää ja Aadan asennekin seuratessa on ihan erilainen! Ihan mahtavaa nähdä edistystä näin pian, varsinkin kun en totta puhuen ollut yhtään varma, teenkö asioita oikein.

Itse asiassa seuraaminen alkaa olla niin hyvässä jamassa, että seuraavaksi rupean harjoittelemaan käännöksiä ja ruvetaan ottamaan myös hölkkä ja hidas käynti mukaan.

Seuraamisen edistyttyä olen viime aikoina alkanut hieman harjoittelemaan luoksetuloa. Opetan Aadan kiertämään luoksetulossa perusasentoon takakautta. Eli takaa kiertämistä on nyt harjoiteltu erikseen, ja luoksetuloon lisää vauhdikkuutta heittämällä lelun taakseni luokse kutsuttaessa.