Agilityn jatkokurssi #8

Tänään oli taas onnistuneet treenit! Yhtä tunteiden vuoristorataa tämä kurssi. :D

Aloitettiin Aadan kanssa rataharjoituksella, jossa harjoiteltiin ohjaustekniikkaa nimeltä sylivekki. Miulla ei taaskaan riittäneet pää eikä jalat tähän liikkeeseen, mutta jotain sen tapaista yritin huiskia, ja välillä Aadakin meni sinne mihin piti.

Alla kuva radasta. Sylivekki tehtiin tuolla kolmoshypyllä niin, että koira tajuaa kääntyä hypyn jälkeen neloselle. Kouluttaja sanoi, että Aada luki minua nyt tosin hyvin. Sehän on kiva kuulla, vaikkei miun ohjaukset ole aina ihan priimaa. :D Aluksi en pysynyt Aadan mukana, enkä kerennyt tehdä sylivekkiä ja Aada vouhotti sen takia koko ajan väärälle hypylle. Mutta korjattiin se silleen, että kävin vaan näyttämässä sille kakkoshypyn, juoksin äkkiä kolmoselle ja yritin vielä huitoa sylivekkiä siihen päälle. Ihan puhdasta sylivekkiä ei tainnut kertaakaan tulla, mutta Aadalle viesti meni perille, joten se on varmaan ihan tarpeeksi tässä vaiheessa.

Esteopetuksessa oli tällä kertaa vuorossa kepit, keinu, putki ja pussi. Keinua ollaan viimeksi tehty alkeiskurssilla. Kouluttaja pehmitti hieman laskeutumista, ettei keinu rämähdä liian kovaa alas. Aadasta huomasi, että keinu vähän jänskätti, mutta suoritti sen silti hyvin innokkaasti ja vaudikkaasti.

Putkella harjoiteltiin tiukkaa käännöstä ulostullessa. Eli lähetettiin koira suoraan putkeen ja annettiin vihjesana, että koira tajuaa tehdä jyrkän käännökseen takaisin ohjaajan luo. Pussia tehtiin kuten ennenkin, eikä Aada tarvinnut avittaa, vaan se meni mielellään sen läpi.

Aada vakkarinurkkauksessaan lempilelu kainalossaan tietenkin.

Ensi kerralla onkin viimeinen kerta. Tällä hetkellä odotan sähköpostia, päästäänkö ensi vuoden kevätkaudelle agilityn pienryhmään treenaamaan. Jos ei päästä, niin se on ihan ok. Voidaampahan keskittyä enemmän tokoon. Mutta jos päästään, niin sekin vallan passaa. Ilmoittelen kunhan asia selviää.