Onni on omistaa tervepäinen koira

Aada kävi perjantaina koululla valokuvamallina. Ekaa kertaa tuli oikeasti semmoinen fiilis, että minulla on AIKUINEN koira messissä. Ei mikään ipana, teini eikä kauhukakara. Se oli hämärässä valokuvastudioksi kyhätyssä pienehkössä luokassa kuin kotonaan. Ei edes ihmetellyt salamavalojen välkettä, eikä muutenkaan ollut moksiskaan täysin normaalista poikkeavasta tilanteesta. Lisäksi se hautautui tyypillisen sympaattiseen tyyliinsä vieraiden syliin rapsuteltavaksi. On se kyllä hieno koira.

Olen niin onnekas, kun olen saanut niin tasapainoisen oloisen koiran. Se ei stressaannu, räksytä turhia tai ole millään tavalla terävä missään tilanteessa. Se on semmoinen tohvelikoira, kaikkien kaveri. Ikinä ei ole myöskään tähän mennessä tullut vastaan tilannetta, että Aadan pää leviää tai se ei kestä jotain tilannetta. Minun ei koskaan tarvitse miettiä etukäteen Aadan kanssa, minne sen kanssa voi mennä. Koska se pärjää aina.

Minulle tosi usein hallilla/koiraharrastuksissa/muissa koiratilanteissa uudet (ja joskus vanhatkin) tuttavuudet sanoo Aadaan tutustuttuaan, että ompas tervepäinen espanjanvesikoira. Olen huomannut monien käsityksen espanjanvesikoirista olevan, että ne ovat arkoja ja epäsosiaalisia. Minua se vähän hämmentää, mutta toisaalta on kiva murtaa ihmisten ennakkokäsityksiä tästä rodusta, ja näyttää miten hienoja koiria vesikoirat ovat. Ei tämän rodun tilanne mielestäni tällä hetkellä ole edes mitenkään huono. Luonteeseen on viime vuosina panostettu huolella jalostuksessa, ja olen tavannut paljon ihania ja avoimia espanjanvesikoiria. Mutta tottahan se on, että yleensä ne huonot kokemukset jää paremmin mieleen kuin hyvät.