Nakkijäljellä

Aada tykkää käyttää tosi paljon nenäänsä. Tämän innoittamana päätin kokeilla noin kuukausi sitten Aadan kanssa ekaa kertaa nakkijälkeä.

Ensimmäinen kokeilumme ei mennyt ihan nappiin. En nimittäin merkannut lähtöpaikkaa, koska kuvittelin muistavani sen. Kun menin hakemaan koiran autosta ja vein sen metsään, en sitten löytänytkään lähtöpaikkaa.. Mietin jo hetken, etten koskaan enää löydä piilottamaani nakkirasiaa. Harhailtiin metsässä hetki, kunnes Aada löysikin jäljen ja vei meidät rasialle! :D

Lentävä nakkikoira

Tästä oppineena merkkaan nykyään lähtöpaikan hiusklipsillä ( jonka vaihdan värikkääseen pyykkipoikaan kunhan keksin minne olen ne laittanut). Toki välillä sen hiusklipsinkin etsiminen vie aikaa (onneksi koira vie minut nykyään oikeaan paikkaan seuraamalla jalanjälkiäni  :D). Itse jäljen teen sitomalla nakin sukkahousujen toiseen päähän ja laahaan sitä perässäni metsässä (ja toivon ettei kukaan tule vastaan, näyttää nimittäin aika sekopäiseltä :D). Matkan varrelle tiputtelen muutaman nakin palasen. Loppupäähän laitan rasian, jossa odottaa kunnon nakkipalkka. Tähän mennessä olen tehnyt aika pitkää, mutta suhteellisen suoraa pätkää, jossa on loivia mutkia. Tarkoitus on vähitellen saada mukaan lisähaastetta jyrkentämällä mutkia ja pidentämällä matkaa.

Innostuin tästä niin paljon, että ostin tätä hommaa varten jälkiliinankin, jotta Aada oppisi tietämään pääsevänsä nenähommiin nähdessään liinan. Erittäin hyvin se on kyllä oivaltanut jutun jujun jo siitä, kun jätän sen autoon odottamaan ja menen yksinään metsään rasian kanssa. Kun otan sen autosta, se lähtee jo siinä vaiheessa seuraamaan nenä maassa jalanjälkiäni kohti lähtöpaikkaa. :)

Taitava nakkikoira

Koiran nenätyöskentelyä on mielettömän hienoa seurata! Aada on tähän mennessä seurannut jälkeä ainakin omaan silmään aika täsmällisesti eikä juurikaan poikkea reitiltä. Jos se harhautuu reitiltä, se lähtee hyvin määrätietoisesti etsimään kadottamaansa jälkeä. Suosittelen kyllä ehdottomasti kokeilemaan, tämä on tosi hauskaa! :)