Hihnakurssilaiset

Ilmoittauduin hihnakurssille taka-ajatuksena saada jotain tolkkua koirien ohituksiin lenkillä. Aada on viime aikoina näyttänyt teiniuhmaansa pöhisemällä vastaan tuleville koirille. Se on vielä onneksi erittäin lievää, mutta erittäin häiritsevää minusta. Varsinkin kun ei tiedä, onko se itsestään ohimenevä vai paheneva vaihe. Oma moka, kun ei olla tätäkään pennusta asti harjoiteltu. Tavoitteenani olisi, että tällä viiden kerran kurssilla saataisiin hyvät eväät jatkoon ja luotua hyvä rutiini (tai vähintään hyvät pohjat) koirien ohittamiseen.

Tässä on ensimmäisen ja toisen kerran koosteet sekä treenin aikana heränneet ajatukset. En ehtinyt viimeistellä tekstiä viime viikolla, joten yhdistin molemmat kerrat tähän samaan postiin.

KESKIVIIKKO 19.10.

Viime viikolla oli ensimmäinen kurssikerta, jonka teemana oli katsekontakti ja lähellä pysyminen. Nämä asiat on meille helppoja (ja ollaan tehty samankaltaisia harjoituksia jo pentuna hihnassa kävelyä opetellessa) ja ne on jo onneksi iskostuneet aika hyvin Aadan selkärankaan. Toisaalta Aada on kova toisten koirien tuijottelija, joten saatiin erittäin hyvää treeniä. Heti kun minun huomioni herpaantuu hetkeksi muualle, Aada alkaa joko tuijottaa tai härnätä viereistä koiraa leikkiin.

Vaikka luulen, että suurin osa kurssin asioista on meille jo ennestään tuttuja ja suhteellisen hallussa, näkökulmat ovat uusia ja niitähän minä eniten kaipaan. Ja koin minä jo heti ekalla kerralla ahaa-oivalluksen liittyen katsekontaktiin. Aadalla on jo hyvä ja vahva kontakti minuun, mutta ei kuitenkaan niin vahva, että se toimisi satavarmasti lenkillä. Miksenpä siis treenaa sitä lenkillä tai mene johonkin kunnon hälinäpaikkaan ja treenaile kontaktia siellä. Miten voin vaatia Aadalta katsekontaktia vastaan tulevan koiran aikaan, jos en ole ensin luonut hyvää vahvaa perustaa katsekontaktille. Miksen tätä aiemmin ole tajunnut! Vaadin siis Aadalta tiedostamatta enemmän, mitä se osaa. Se, että se osaa katsekontaktin jo kotona ja treenipaikoilla ei tarkoita sitä, että se osaisi sen muualla. Miksi? Koska en ole opettanut, jumaleissön. Eli ensin minun pitää vahvistaa katsekontakti oikeasti kunnolla kuntoon, ennen kuin voin vaatia sitä koiraa ohittaessa. Eikä varmasti ole mikään nopein projekti se.

Sunnuntain agilitystä. Tauolla ihailtiin Aadan kanssa hallin laajennusurakkaa. :)

KESKIVIIKKO 26.10.

Tällä viikolla harjoiteltiin odottamista, käsikosketusta, seuraamista ja lisää lähellä pysymistä. Aadan odottaminen on aina ollut vahva, joten nyt saatiin lähinnä hyvää häiriötreeniä. Käsikosketus on meille myös tuttu aikaisemmalta agilitykurssilta. Eli kun koira tökkää avointa kämmentä kuonollaan, se saa palkan.

Sen jälkeen jatkettiin lähellä pysymisen harjoituksia. Käveltiin pitkin pihaa (kaikilla oli oma alue, ei siis vielä varsinaisia ohituksia tehdä, mutta lähekkäin kyllä ollaan) ja palkattiin lähellä pysymisestä. Jos hihna kiristyi, vaihdettiin joko suuntaa, tai pysähdyttiin ja odotettiin kontaktia (sai itse valita riippuen, kumpi toimii omalla koiralla paremmin. Itse teen u-käännöksen). Sen jälkeen tehtiin samantyylinen harjoitus, mutta pyydettiin koira seuraamaan katse taluttajassa. Hyvin Aada keskittyy minuun, eikä huomaa vieressä käveleviä koiria. Kun Aadalla on treenimoodi päällä, niin ei se juurikaan toisia koiria noteeraa. Toistahan se on lenkillä.

Viimeisenä harjoituksena siirryttiin viereiselle kävelytielle, jossa ei juurikaan ole muuta liikennettä. Jokainen käveli omaa pylväsväliä ja tehtiin samat harjoitukset kuin pihalla. Aadasta huomasi heti, että hajut veivät mukanaan, mutta kun se tajusi että nyt treenataan, niin se keskittyi taas minuun ja hyvin meni. Kouluttaja neuvoi, että meidän kannattaisi Aadan kanssa käydä kaupungin keskustassa tai muualla vilkkaalla alueella treenaamassa samoja asioita. Nyt harjoitukset vaikuttivat helpoilta, koska alue on Aadalle ennestään hyvin tuttu.