12 viikkoinen penska

Aada on jo 12 viikkoinen, meneepä aika nopeasti! :) Kyllä sen huomaa, että ikää on tullut lisää. Aadasta alkaa löytymään entistä useammin (ja enemmän) ihania puolia, muun muassa keskittymiskyky ja uusien asioiden nopea oppiminen. Eikä koko ajan ole semmoinen häslä ja purumonsteri.

Mamin pikku törkyturpa

Tällä viikolla oli viimeiset pentukurssikerrat. Viimeisillä kerroilla harjoiteltiin jälleen toisten koirien ohittamista ja kontaktin ottamista. Myös putkea ja hyppyesteiden läpimenoa taas vähän opeteltiin. Aada oli muiden pentujen seurassa taas vähän reippaampi ja viimeisellä kerralla jopa vähän yritti leikkiä yhden samankokoisen pennun kanssa. Mitään pentupainia se ei ollut, lähinnä Aada juoksenteli sinne minne hihnassa pääsi välillä leikkikutsu-asentoon heittäytyen ja toinen katsoi vierestä että mitä tuo oikein meinaa. :D Aada jopa meni häntä heiluen nuuskimaan ryhmämme isokokoisinta lapinkoiraurosta, se sai minutkin yllättymään. :)

Nyt pitää vaan sinnikkäästi jatkaa uusiin (ja erirotuisiin) koiriin tutustumista, että Aada oppisi vähintäänkin sietämään toisia koiria lähellään ilman että pelkää. Ei sen tarvitse mikään yltiösosiaalinen olla, mutta sen verran pitää olla rohkeutta, että pystytään myöhemmin esimerkiksi näyttelyissä ja muissa harrastuksissa käymään missä koiria on paljon. Uskon tosin, että vanhemmiten se kyllä korjaantuu, kun tulee lisää itsevarmuutta. Kyllä me kuitenkin niin usein ollaan nyt nähty koiria ihan pienestä pitäen, että pakosti se tottuu. Ainakin toivottavasti. :)

Osaan mie olla välillä ihan nätistikkin

Lauantaipäivänä käytiin kavereiden mökillä, jossa oli kaksi pientä lasta ja jonkin verran muuta porukkaa. Aada oli taas niin reippaana eikä arkaillut yhtään. On se kyllä niin mahtava ihmisten kanssa, antaa vieraiden ottaa syliin ja pusutella ja rapsutella.