Putkiralli

Keskiviikkona JoA (Joensuun Agilityurheilijat ry) järjesti agilityn möllit, eli leikkimieliset agilitykisat. Serkkuni aikoi osallistua koirineen supermölliluokkaan, joten lähdin katsomaan meininkiä ja otin Aadan mukaan siltä varalta jos itse uskaltaudun putkiralliin. Putkiralli on siis helpoin rata, jossa on vain putkia (ja joissain on hyppyesteitä, mutta siivekkeiden välissä on vain ponnari jonka yli koira juoksee).

Hengaillaan hallilla

Ilmoittauduin pitkän ja tuskallisen pohdinnan jälkeen putkiralliin ihan viime minuuteilla. Aada ei ole kolmeen kuukauteen edes nähnyt agilityesteitä, joten en yhtään ollut varma osaako se A) mennä edes putkeen saatikka B) liikkua minun kanssani radalla.. :D Minulla ei myöskään ollut minkäänlaista aavistusta, miten Aada käyttäytyy radalla tällaisissa tapahtumissa. Keskittyykö se minuun vai aidan takana kurkkivaan yleisöön. Eli aika riskillä mentiin, mikä toi mukanaan oman lisänsä muutenkin jännittävään tilanteeseen.

Rata näytti tältä.

Rata oli siis aika yksioikoinen, paitsi muutama meikäläiselle hankala käännös, esimerkiksi kasista siirtymineen ysiin.

Jo heti eka putki tuotti vaikeuksia, koska Aada ei suostunut menemään sinne (serkku sanoi radan jälkeen, että Aada ei mitä todennäköisimmiten mennyt ekaan putkeen, koska sen sisus oli musta ja muissa vaalea, mihin me ollaan totuttu). Ajattelin jo mielessäni että jes, tää menee just niin kuin pelkäsinkin. Ohjasin Aadan samaan putkeen toisen kerran, mutta penska kääntyi jälleen kerran takaisin, joten jatkettiin suoraan seuraavaan putkeen. Jäin jännittäen odottamaan meneekö Aada seuraavan putken läpi, ja sehän meni! Olin asiasta niin huojentunut (ja yllättynyt), että unohdin missä oli nelosputki! :D Hetken aikaa pyörin siinä paikoillani ja tajusin että siinähän se oli vieressä. Alkuvaikeuksien jälkeen loppuosa radasta meni mielestäni aika sutjakkaasti ja päästiin ihan kunnialla maaliin. Oli ihan huippu fiilis! Me selvittiin siitä! Vähänkö oli koukuttavan huippu kokemus. Ja Aadalla oli huippuhauskaa. :)