Aadan sisäinen kauhukakara heräsi

Tammikuun alussa täällä oli kova pakkasjakso, jolloin lenkitys ja ulkoilu jäivät vähemmälle. Tehtiin lyhyempiä lenkkejä, mutta touhuttiin enemmän takapihalla. Sisällä aktivoin sitä enemmän ja toivoin että pahimmat energiat saisi kulutettua pois. En tainnut kuitenkaan ihan täysin onnistua, vaan Aada alkoi keksimään itselleen tekemistä. Alla todisteet Aadan elämän ensimmäisistä tihutöistä, jotka toivottavasti jäävät myös viimeisiksi.

Penskan lampaantalja koki vähän kovia.

Mätsäreiden jälkeen tämä jäi pöydälle lojumaan. Pitihän se oma rokotuskortti allekirjoittaa.

Näiden lisäksi se söi (ja oksensi) napin säärystimistäni. Nytpähän opin, että kovilla pakkasjaksoilla jätän enemmän (sallittua) tekemistä koiralle.

En millään haluaisi ostaa vielä takkia Aadalle, kun en tiedä minkä kokoinen tuosta loppujen lopuksi tulee. Neulomani villapaita on myös jo aivan liian pieni (ensi talveksi aion neuloa uuden). Ollaan ihan hyvin pärjätty tähän asti, mutta kyllä Aadasta huomaa, että ei olla hänen mukavuusalueillaan kun mittari näyttää -20 tai kylmempää. Takki voisi helpottaa tilannetta.

Otin nyt tilapäiseen käyttöön hätävaraksi edesmenneen koirani erittäin vähällä käytöllä olleen takin. Se on todella iso, mutta välttää meille toistaiseksi. Pääasia, että saadaan jollain kroppaa suojattua.