Rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta 2017!

Tavoitteet tulevalle vuodelle

Nyt on sopiva hetki muistella mennyttä vuotta ja suunnitella tulevaa. Vuoden päästä on sitten mielenkiintoista katsoa täyttyikö tavoitteet, tai onko mikään asia muuttunut. Tavoitteemme eivät ole kovin kummoisia, mutta vähän jotain suuntia on kiva itselleen asettaa. :)

VUOSI 2016

Koko vuosi harrastettiin aktiivisesti kaikenlaista. Käytiin agilitykursseilla, arkitapakurssilla, tokokursseilla, näyttelytreeneissä ja hihnakurssilla. Kesällä pidettiin kaikesta taukoa, eikä tehty juurikaan mitään. Ensi vuonna ei todennäköisesti kursseilla käydä, vaan keskitytään enemmän agilityyn ja tokoon. Agilitytreeneissä tullaan käymään kerran viikossa ja tokostakin on todennäköisesti treenejä tiedossa. Eli tekemistä riittää kyllä.

Aada pysyi tämän vuoden terveenä, mikäli ei ota huomioon erästä ummetusepisodia ja alkuvuoden närästysongelmia. Närästysoireisiin auttoi ruokamerkin vaihto, ja nykyinen ruoka sopii toistaiseksi Aadalle erinomaisesti. Luustokuvauksissa käytiin marraskuussa ja todettiin terveeksi. Juoksuja Aada ei ole vielä aloittanut (tiettävästi), vaikka monesti olen tänä vuonna jo niitä povaillut.

Sitten ne vuoden 2016 harmitukset.

Yksinolo on ollut koko vuoden yksi murheenkryyni. Tämän asian kanssa mennään niin ylämäkeä ja alamäkeä. En tajua, miten niin yksinkertainen asia voi olla näin hankalaa. :D Parempaan suuntaan mentiin koirankouluttajan ohjeilla, joka on erittäin hienoa! Ollaan harjoiteltu tosi ahkerasti, mutta edelleen yksinolot sujuvat tosi vaihtelevasti. Toisinaan jäädään kotiin louskuttamaan ja toisinaan vissiin ollaan ihan rauhassa. Hohhoijaa. Voisiko ongelma olla siinä, että Aada joutuu olemaan yksin tosi vähän. En tiedä.

Hihnakäytös on murheenkryyni nro 2. Sitä ollaan myös viilattu koko vuosi. Tosin koko ajan mennään parempaan suuntaan, eikä se koskaan ole ollut mitään kamalaa. Erityisesti loppuvuodesta lähtien on selvästi tullut kehitystä parempaan suuntaan. Pennunhuimuus alkaa viimein laantua ja Aada on vihdoin vähän vastaanottavaisempi ja kykeneväisempi keskittymään hihnatreeneihin. Meininki on selvästi rauhoittunut, eikä joka paikkaan mennä juosten. Ainakaan aina. Hihnassa kävely alkaa siis olla jo aika ok, koirien ohitukset välillä ihan ok.

VUOSI 2017

Ensi vuodelle olen tuumaillut seuraavat tavoitteet.

Harrastaminen
- Tokossa kehittyminen. Ja olisipa kiva päästä kokeessakin käymään.
- Agilityssä kehittyminen. Tekniikka ja taito kuntoon meille molemmille. Omistaja voisi opetella mielen hallintaa. Huomasin tämän jatkokurssilla, että jos alkaa pantaa kiristämään, niin parempi mennä pihalle pienelle tauolle.
- Näyttelyissä pyörähdetään toukokuussa mikäli ei tule esteitä.

Murheenkryynit
- Yksinolo kuntoon. Vuoden päästä meillä ei haukuta yksinään!
- Hihnakäytös kuntoon. Sekä koirien ohitukset että muu hökellys.

Terveys
- Silmäpeilaus ja kilpirauhasarvot kahden ikävuoden tienoilla.

Muut
- Yleinen hökellys pois (sekä minulta että koiralta). Haluan painottaa entistä enemmän rauhalliseen mielentilaan sekä vireen hallintaan. Haluan petrata esim. treeneissä siihen, että osataan myös vaan olla ja odottaa rauhassa toisia koiria noteeraamatta. 
- MH-luonnekuvaus kiinnostaisi ihan älyttömästi! Mikäli vaan päästään, niin semmoisessa olisi suunnitteilla käydä. 

Agilityn jatkokurssi #9

Saatiin PoKSilta pienryhmäpaikka. Tammikuusta lähtien treenataan agilityn parissa torstai-iltaisin klo 17-18:30. :) Tosi huippua ja jännää!

Tänään oli viimeinen jatkokurssikerta. Tällä kertaa meillä oli vain pari pistettä, josta toisessa oli 15 esteen rata ja toisessa kepit ja keinu.

Alla näkyy rata. Aika vaikea varmaan seurata tuota, mutta toivottavasti saa selvän. Rata oli ihan liian vaikea meille. :( Minä taas lannistuin ja meni koko hommasta maku vaihteeksi. Minulla oli Teemukin mukana kuvaamassa, ja olisi ollut kiva laittaa radasta videomatskua kuten alussakin oli lähtötasoradasta video. Mutta ei siinä paljon ollut mitään katsottavaa. :( En jaksa vetää tästä edes huumoria. Meidän olisi Aadan kanssa pitänyt alusta alkaen tehdä rata pienissä osissa ja palkata usein. Toisella kierroksellahan me sitten harjoiteltiin pelkästään loppupätkää tuosta radasta (esteet 11-15), johon sisältyi putki, hyppyeste takaakierrolla, hyppyeste, putki ja hyppyeste.

Kakkospisteellä käytiin harjoittelemassa keinua ja keppejä ohjureilla. Aada meni keinun reippaasti ilman ongelmia. Alkeiskurssilla viimeisellä kerralla se jostain syystä rupesi varomaan keinussa, mutta se kammo oli jo näköjään unohtunut. Alkuun annettiin Aadan itse rämäytellä tassuillaan keinun toista päätä alas ja lopuksi mentiin koko keinu. Keppejä tehtiin ohjureilla ja oikein hyvin muistui nekin mieleen. :)

Nyt loppuvuosi otetaan rennommin ja aiotaan ainakin tokoilla jonkin verran. :)

Velipoika kylässä

Sakke-veli kävi tänään kylässä. Vauhtia riitti molemmilla! Sakke oli hurjan komea ja kookas upeine turkkeineen! Aada ihan rimpula verrattuna veljeensä. :)

Video, jonka @ihanasekasorto julkaisi 10. 12ta 2016 klo 6.52 PST

Saatiin me ne hetkeksi asettumaan yhtäriin :)

Agilityn jatkokurssi #8

Tänään oli taas onnistuneet treenit! Yhtä tunteiden vuoristorataa tämä kurssi. :D

Aloitettiin Aadan kanssa rataharjoituksella, jossa harjoiteltiin ohjaustekniikkaa nimeltä sylivekki. Miulla ei taaskaan riittäneet pää eikä jalat tähän liikkeeseen, mutta jotain sen tapaista yritin huiskia, ja välillä Aadakin meni sinne mihin piti.

Alla kuva radasta. Sylivekki tehtiin tuolla kolmoshypyllä niin, että koira tajuaa kääntyä hypyn jälkeen neloselle. Kouluttaja sanoi, että Aada luki minua nyt tosin hyvin. Sehän on kiva kuulla, vaikkei miun ohjaukset ole aina ihan priimaa. :D Aluksi en pysynyt Aadan mukana, enkä kerennyt tehdä sylivekkiä ja Aada vouhotti sen takia koko ajan väärälle hypylle. Mutta korjattiin se silleen, että kävin vaan näyttämässä sille kakkoshypyn, juoksin äkkiä kolmoselle ja yritin vielä huitoa sylivekkiä siihen päälle. Ihan puhdasta sylivekkiä ei tainnut kertaakaan tulla, mutta Aadalle viesti meni perille, joten se on varmaan ihan tarpeeksi tässä vaiheessa.

Esteopetuksessa oli tällä kertaa vuorossa kepit, keinu, putki ja pussi. Keinua ollaan viimeksi tehty alkeiskurssilla. Kouluttaja pehmitti hieman laskeutumista, ettei keinu rämähdä liian kovaa alas. Aadasta huomasi, että keinu vähän jänskätti, mutta suoritti sen silti hyvin innokkaasti ja vaudikkaasti.

Putkella harjoiteltiin tiukkaa käännöstä ulostullessa. Eli lähetettiin koira suoraan putkeen ja annettiin vihjesana, että koira tajuaa tehdä jyrkän käännökseen takaisin ohjaajan luo. Pussia tehtiin kuten ennenkin, eikä Aada tarvinnut avittaa, vaan se meni mielellään sen läpi.

Aada vakkarinurkkauksessaan lempilelu kainalossaan tietenkin.

Ensi kerralla onkin viimeinen kerta. Tällä hetkellä odotan sähköpostia, päästäänkö ensi vuoden kevätkaudelle agilityn pienryhmään treenaamaan. Jos ei päästä, niin se on ihan ok. Voidaampahan keskittyä enemmän tokoon. Mutta jos päästään, niin sekin vallan passaa. Ilmoittelen kunhan asia selviää.

Tokohommia hitaasti mutta varmasti

Tokon jatkokurssin jälkeen tein itselleni treenisuunnitelman, jonka tavoitteena on opetella alokasluokan liikkeet pikkuhiljaa ja saada ne edes suurin piirtein kasaan kesään mennessä. Rupesin etenemään suunnitelmassa kuitenkin niin pikkuhiljaa, että päädyin pitämään tokotauon. En yksinkertaisesti enää ollut kovin motivoitunut, olinhan tahkonnut tokojuttuja Aadan kanssa lähes päivittäin jo kaksi kuukautta putkeen. Alkoi jo tokomokomat tulla vähän korvista(kin) ulos. Päätin pitää koko tokohässäkästä pienen tauon (joka venyi lopulta kahdeksi kuukaudeksi), ja käytin aikani agilityn jatkokurssin kotiläksyihin ja Austalian mastercheffin katsomiseen (joka söi muuten aika tuhottomasti meidän arki-iltojen treeniaikaa! :D). Nyt ihan yhtäkkiä innostus tokoon on alkanut taas nostella päätään (masterchefkin loppui...) ja ollaan muutaman viikon ajan taas alettu tekemään pieniä lyhyitä treenejä.

Lumikuono

Jatkoin treenejä alkuperäisen suunnitelmani mukaan. Tosin muutin sitä nyt niin, että harjoittelen ensin vain ja ainoastaan seuraamista. Seuraaminen on minun mielestäni nyt tärkein asia osata, ja olisi kiva saada se edes suht kuntoon ennen muihin liikkeisiin paneutumista. Tällä hetkellä treenaillaan muutamina iltoina viikossa ja vain muutamia toistoja, kun Aada on sopivassa mielentilassa. En halua ruveta nyt jankkaamaan tätä liikaa, tai tekemään tästä pakollista jokailtaista sessiota, ettei molemmilta mene maku (taas).

Elikkäs asiaan.

Seuraaminen: Aloitettiin oikean seuraamispaikan ja tekniikan takominen imuttamalla. Välillä mennään myös pomppien, hölkäten sekä leikkien ja palkkaan (joko lelulla, jonka tiputan kainalosta, tai namilla), kun Aadalla on hyvä meininki ja se on oikeassa paikassa. Harjoitellaan myös kontaktia perusasennossa, eli pyydän sivulle ja palkkailen nätistä kontaktista. Lisäksi tehdään takapään harjoitteita (joita Aada selkeästi on nykyään enemmän alkanut käyttämään  pyörähtäessään perusasentoon) etujalat vadin päällä ja harjoitellaan paikoillaan käännöksiä perusasennossa. Olen pyrkinyt nyt palkkaamaan eri aikoina, että harjoitteluun tulisi yllätyksellisyyttä, eikä Aada alkaisi ennakoimaan liikaa. Minulla oli kurssien aikaan vähän huono tapa (en edes tajunnut sitä), että palkkasin aina samassa kohtaa ja samalla tavalla. Kouluttajakin muistutteli minua aina asiasta. Mutta huoh, kun minulla on jokin asia lihasmuistissa niin yritäppä päästä siitä eroon. Siinähän kävi sitten niin, että Aada alkoi ennakoimaan milloin palkkaan, eikä se ollut yhtään hyvä juttu kehittymisen kannalta. Nyt rullailee hyvin, kun palkkaan aina eri paikassa! Välillä tulee nami ja välillä lentää lelu.

Eli aika monipuolisesti on tullut tehtyä kaikenlaista. Vielä kun saisi nämä kaikki taidot yhdistettyä, niin voisi kuvitella seuraamisen olevan aika bueno. Näin niinkuin maalaisjärjellä ajateltuna luulisi, että kun liike opetellaan pieninä palasina, niin jossain välissä palaset alkavat loksahtelemaan kohdilleen että rytinä vaan käy.

Ja ollaanhan me itse asiassa jo edistyttykin aika huimasti, kun ollaan säännöllisesti näitä juttuja treenattu! Aloitettaessa Aada seurasi pari askelta ja sen jälkeen alkoi jätättämään/into lopahti. Nykyään me saadaan jo monta askelta lisää ja Aadan asennekin seuratessa on ihan erilainen! Ihan mahtavaa nähdä edistystä näin pian, varsinkin kun en totta puhuen ollut yhtään varma, teenkö asioita oikein.

Itse asiassa seuraaminen alkaa olla niin hyvässä jamassa, että seuraavaksi rupean harjoittelemaan käännöksiä ja ruvetaan ottamaan myös hölkkä ja hidas käynti mukaan.

Seuraamisen edistyttyä olen viime aikoina alkanut hieman harjoittelemaan luoksetuloa. Opetan Aadan kiertämään luoksetulossa perusasentoon takakautta. Eli takaa kiertämistä on nyt harjoiteltu erikseen, ja luoksetuloon lisää vauhdikkuutta heittämällä lelun taakseni luokse kutsuttaessa.

Röh, eli sikahyviä treeninameja (ällötysvaroitus)

Sattuipa eräänä päivänä kaupassa lihahyllyllä silmääni varsin houkutteleva paketti. Paketin kyljessä luki isoin kirjaimin porsaan kieli. "Siinäpä vasta iso paketti treeninameja halvalla", tuumasin, ja kieli sujahti koriin muiden ostosten sekaan.

"Siis hyi h*lvetti!!", voisi joku tuumata.

"Omnomnom", tuumii Aada.

Ei nämä totta puhuen keittämisenkään jälkeen herätä mitään kulinaarisia houkutuksia.

Mutta yhdestä paketista riittää treeninameja erittäin erittäin piiiitkäksi aikaa!

Suosittelen kyllä ehdottomasti niille, jotka tykkäävät tehdä itse treeninamit. Helppo ja nopea valmistaa! Kun isot kielet paloittelee ennen keittämistä pienemmiksi paloiksi, ne kypsyy tosi nopeasti. Osan silppusin jo valmiiksi, ja loput jaottelin isompina paloina rasioihin ja laitoin pakastimeen.

Agilityn jatkokurssi #7

Tänään ei jotenkin treenit napanneet, eikä kiinnostanut Aadaakaan. En tiedä onko Aadan mielenkiinto treenejä kohtaan suoraan verrannollinen minun mielentiloihini, mutta tänään ei ollut kummankaan päivä. Minua on koko viikonlopun jurppinut muutenkin kaikki mahdollinen, ja tänään aksaan lähteminen tuntui jotenkin tosi vaivalloiselta. Aadakin vaan nuuskii mieluummin hallilla maata löytäen ties mitä nameja, kuin treenaa minun kanssani. Tai säntäilee milloin minnekin. En tajua miksi Aada on niin kiinnostunut muista koirista. Mitä minä olen tehnyt väärin, kun en saa Aadaa pysymään luonani. Miksi jokaikinen asia koiran kouluttamiseen liittyen tuntuu aina niin hankalalta! Miksei asiat kerrankin voisi onnistua ihan itsestään! Miksi minusta aina näyttää, että toisten koirat käyttäytyy niin nätisti (samanikäisetkin) ja Aada vaan koheltaa ja koheltaa.

Aada on tosi innoissaan talven uudesta tulemisesta, vaikkei se tässä kuvassa ihan siltä näytäkkään.

Mutta jospa palaisin takaisin itse treeneihin. Oli ne loppujen lopuksi ihan onnistuneetkin. Aina silloin, kun sain tuon koiran huomion itseeni.

Ensiksi tehtiin keppejä ohjureilla. Pari kertaa piti vähän muistutella, että mitenkäs nämä mentiinkään. Sitten Aada muisti ja teki ne oikein hyvin. Otettiin jo yksi ohjuri keskeltä pois, eikä Aada tuntunut huomaavan sitä.

Miun etätyön laadunvalvoja täydessä työn touhussa.

Hei, nyt se heräs! Ehkä?

Sitten tehtiin a-estettä. Harjoiteltiin pysähtymistä esteen loppupäässä ja koitettiin saada Aada pysymään siinä pidemmän aikaa. Aada osaa pysäytyskontaktin hyvin puomilla, mutta koska a-esteellä ei olla sitä vielä hirveästi harjoiteltu, se ei oikein vielä sisäistänyt pysäytyskontaktia. Se ei joko kerennyt pysähtyä, tai jos se pysähtyi, se söi namin alustalta ja lähti huitelemaan ilman vapautuskäskyäni. :D Saatiin se jo aika hyvään jamaan tänään, mutta tarvitaan lisää harjoitusta.

Kolmannella pisteellä harjoiteltiin takaakiertoja hyppyesteillä. Aada osaa takaakierron suhteellisen hyvin, koska ollaan harjoiteltu sitä kotona tuolin kanssa ja joskus lenkillä puiden avulla. Aloitettiin ensin takaakiertoharjoituksilla yhdellä hyppyesteellä. Kun se sujui, lisättiin mukaan putki, eli lähetin ensin putkeen, sitten hyppyesteelle takaakierrolla ja takaisin putkeen. Sitä muutama toisto ja lopuksi mukaan otettiin vielä yksi hyppyeste. Alla kuva lopullisesta "radasta".

Toisella kierroksella harjoiteltiin samaisella pisteellä takaakiertoja kahdella vieretysten olevalla hyppyesteellä. Alla kuva. Eli minä ohjasin koko ajan tuolla kuvan alalaidassa ja Aadan piti suorittaa molemmat hypyt takaa kiertäen. Yllätyksekseni se sujui ongelmitta. Vau. :)

Ja taas putkiralli

Torstaina käytiin Aadan kanssa 4h:n kerhotiloissa näyttäytymässä lemmikkikerholaisille. Esiteltiin lapsille vähän tokoa. Lapset olivat ihan innoissaan Aadan läsnäolosta. Lopuksi kaikki saivat vuorotellen pyytää Aadaa istumaan ja antoivat makupalan. Aadalla ei ole paljoa lapsista kokemusta, mutta silti se oli heidän seurassaan ihanan ystävällinen ja luottavainen itsensä. Se oli mukavaa katseltavaa :)

Siitä jatkettiin matkaa JoA:n hallille epävirallisiin agilitykilpailuihin. Olihan se pakko taas käydä putkiralli juoksemassa. :D Alla kuvassa ratapiirros. Mittasuhteet ei ihan pidä paikkaansa, mutta radan kulusta saa kyllä selvän.

Rata oli tosi helppo ja yksioikoinen. Aada irtosi putkiin tosi hyvin! Minun ei tarvinnut kuin näyttää suunta, niin Aada jo sinkosi sinne kuin salama. :D Se oli mahtavaa.

Pari kohtaa meni mönkään. Ensimmäisenä mokasin kasiputkesta (oikealla alanurkassa) ulostulon. Ensin se ei meinannut mennä putkeen, ja sitten kun se meni, en jotenkin tajunnut sen tulevan sieltä ulos niin nopeasti. :D Tämän vuoksi en kerennyt siirtyä paikkaan, mistä minun oli tarkoitus lähettää se seuraavalle putkelle. Jäätiin siis vähän hoomoilemaan siinä, kunnes sain Aadan menemään ysiputkeen. Seuraava kohta oli sitten kymppiputkesta siirtyminen yhteentoista. Siinä koira tekee aika tiukan mutkan putkeen ja minun olisi pitänyt osata se koiralle kertoa. En kuitenkaan osannut ohjata Aadaa putkeen, vaan se jatkoi matkaansa suoraan kohti radalla seisovia työntekijöitä. Kutsuin sen takaisin ja jatkettiin siitä täysiä rata loppuun. :)

Hihnakurssi 5/5

Keskiviikkona saatiin ryhmäämme neljä vierasta koiraa ohitettavaksi. Ensin harjoiteltiin pihalla samantapaisia ohitusharjoksia kuin viikko sitten. Lopuksi siirryttiin viereiselle kävelytielle ja tehtiin sielläkin paljon ohituksia. Aada meni ohitukset tosi hyvin ja katsekontakti säilyi hyvin.

Olen tosi tyytyväinen kun ilmoittauduttiin hihnakurssille. Saatiin kurssilla paljon onnistuneita ohituksia ja hyvät eväät jatkoon. Lenkillä Aadan kanssa ohitukset sujuvat jo oikein hyvin kontaktissa, mikäli päästään vähän kauempaa kiertämään. Tästä on siis hyvä jatkaa.

Saatiin kaikki kurssin lopuksi kiitokseksi kuivatut sian saparot. Aada oli siitä niin innoissaan, että itse asiassa mentiin kotimatkallakin yksi koira täydellisesti ohi saparo kädessä. Ja siitä loppumatkankin se tarjosi innokkaasti kontaktia saparon toivossa. Siitä tuli mieleeni, pitäisikö hankkia koirien ohituksia varten joku supersuperherkku taskuun. Se voisi helpottaa/edistää meidän ohitusharjoittelua entisestään. Sitä voisi ainakin kokeilla seuraavaksi.

Agilityn jatkokurssi #6

Tänään oli mielestäni tosi onnistuneet treenit. Tosi kiva ja innostunut fiilis jäi. Siis semmoinen fiilis, että kehitytään ja ollaan opittu jotain. :)

Ensimmäisenä mentiin Aadan kanssa puomille ja harjoiteltiin pysäytyskontaktia. Ihan ensiksi Aada ei uskaltanut kiivetä koko puomille (taisi olla eka kerta puomia tällä kurssilla). Pistin sitten nameja poluksi puomille, ja sen jälkeen ei taas ollut enää mitään ongelmaa. Pysäytyskontakti onnistui hyvin (eli koira pysähtyy puomin loppupäässä olevalle kontaktipinnalle ja poistuu esteeltä vasta, kun ohjaaja antaa luvan). Sana "koske" tarkoittaa meillä pysähtymistä 2on2off-asentoon puomin loppupäässä, jonka Aada on omaksunut tosi hyvin. Vapautan puomilta erillisellä käskyllä.

Seuraavaksi mentiin pisteelle, jossa oli neljä hyppyestettä, ja harjoiteltiin ohjaustekniikkaa valssia. Meni paljon paremmin (ja vähemmillä hampaiden kiristelyllä) kuin vertaa meidän viimekertaisiin valssiharjoituksiin. Nyt Aada oli enemmän kuulolla ja sain sen tulemaan käteni osoittamalle puolelle. Jes!

Viimeisellä pisteellä harjoiteltiin pientä ratapätkää (hyppyesteitä ja putkia), missä päästiin tekemään ohjaustekniikkaa persjättöjä. Tämä on ehdottomasti helpoin ohjaustekniikka, koska tässä ei tarvitse miettiä askelia tai käsiä. :D Riittää, että juokset nopeammin kuin koira (mikä Aadan tapauksessa on aika haaste) ja olet oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Siis tosi yksinkertaista. :D

Aada treenien jälkeen.

Sitten mentiin Aadan kanssa ulos tauolle.

Kakkoskierroksella tehtiin muuten samat jutut, paitsi puomipisteellä harjoiteltiin pussia. Siinä ei ollut ongelmia, ja läpi se menee oikein sutjakkaasti. Kun pussia oltiin tehty muutama toisto, otettiin siihen mukaan puomi. Ensin ohjattiin koira puomille, kouluttaja oli loppupäässä palkkaamassa pysäytyskontaktista, ja siitä vapautettiin pussille. Aada meni tosi hyvin.

Perjantai oli trimmauspäivä

"Mitäs se mamma?"

"Jaa, että taasko trimmataan?"

"Mamma, tää on miusta jo ihan hyvä näin."

"Mamma, miulla on piiitkä kaula!"

Viimeisenä jalat.

Tadaa! Valmista tuli.

"Jokos me leikittäis?"

Hihnakurssi 4/5

Keskiviikon hihnakurssilla tehtiin tehotunti ryhmäläisten ohituksia. Ensin tehtiin erilaisia ohituksia siinä pihalla, ja lopussa mentiin viereiselle tielle kiertämään pientä pätkää. Eri harjoitusten välillä pidettiin aina muutaman minuutin tauko.

Aada pisti taas treenimoodin päälle, eikä se silloin juurikaan kuule tai nää muita koiria. Eli hyvinhän ne jo tutuksi tulleiden koirien ohitukset menivät. Eri juttuhan se on sitten lenkillä, kun treenimoodi ei niin vain kytkeydy päälle. Mutta näillä opeilla on jatkettu myös lenkeillä, ja tällä hetkellä rauhallisten koirien ohitukset menevät suurin osa varsin mallikkaasti, mikäli saadaan mahdollisuus kiertää vähän kauempaa. Aina se ei ole mahdollista, varsinkaan nyt lumen aikaan, kun kävelytiet on kapeita ja penkkaan on vaikea lähteä tarpomaan. Kyllähän sen ymmärtää, että koiralle se tilanne on tosi outo, kun vieras koira tulee suoraan vastaan. Ja Aada on vielä ikänsäkin puolesta niin kiinnostunut toisista koirista. Mutta kyllä me tästä kehitytään, kunhan saadaan paljon onnistuneita toistoja.

"Ja taasko miun pitää poseerata, huoh.."

Aadasta huomasi, että treenit olivat nyt tosi rankat ja se oli kaikkensa antanut. Kotona se painui melkein suorilta nukkumaan ja sinne se jäi jonnekin vetelemään sikeitä, kun menin nukkumaan. :) Ensi kerralla on viimeinen kurssikerta ja saadaan muutama vieraileva tähti ohiteltaviksi. Viikko aikaa treenata tulevaan. :)

Agilityn jatkokurssi #5

Ohhoh, ollaan jo puolessa välissä kurssia. Kylläpäs aika rientää! Meillä on ollut tosi hauskaa molemmilla. Hermoja raastavaakin välillä, mutta enimmäkseen hauskaa! :) Aada on supermahtava ja innokas harrastuskamu.

Tänään meidän ryhmässä oli jälleen kerran vain kaksi osallistujaa, joten saatiin taas kunnon privaattikoulutusta ja vähän enemmän treeniaikaa per piste. Aloitettiin Aadan kanssa alla olevan kuvan radasta. Tai suurin piirtein se tuolta näytti. Harjoiteltiin takaaleikkausta putkiin (eli ohjaan koiran putkeen ja juoksen koiran takaa toiselle puolelle vaihtaen samalla ohjaavaa kättä). Se ei ollut ollenkaan haastavaa, koska Aada irtoaa putkiin hyvin. Hyppyesteet sen sijaan tuottivat meillä ongelmaa. Esimerkiksi kun lähdettiin ensimmäiseltä hyppyesteeltä ja kakkoselle pitää tehdä pieni käännös, Aada ei käänny mukanani vaan haihattelee suoraan. Saatiin me lopulta Aadakin mukaan käännöksiin. Tosin aika laajoin linjoin.

Seuraavalla pisteellä harjoiteltiin u-käännöstä (kuva alla). Ekalla kierroksella ei onnistuttu saamaan u-käännöstä. Tai teki Aada u-käännökseen, mutta se juoksi aina ohi hyppyesteen vierestä jommaltakummalta puolelta. Se johtui minusta, koska käännyin aina joko liian nopeasti tai liian aikaisin. Tai jätin vahingossa sanomatta "takaa", joka nimenomaan tässä u-käännöksessä oli aika oleellinen käsky meillä. :D Tokalla kierroksella suoritettiin rata toisin päin, eli lähdettiin tuolta viitoselta. Edelleen painittiin samojen ongelmien kanssa, mutta saatiin me lopulta u-käännös tehtyä ja ihan nätisti päästiin loppuun asti parikin kertaa. Jippijaijee.

Ihan viimeisenä harjoiteltiin muutama toisto keppejä. Aada meni 12 keppiä ohjureilla ihan mukavasti. Hitaasti. Mutta varmasti. :D Kääntyi palkan syömisen jälkeenkin muutaman kerran takaisin kepeille suorittamaan omine nokkineen, eli ihan hyvin on tajunnut mitä kepeillä tehdään. :)

Kotiläksyksi saatiin harjoitella sokkaria eli persjättöä. Tai pikemminkin sitä liikerataa lelun kanssa. Tätäkään en osaa selittää, joten jätän yrityksen sikseen. :)

Hihnakurssi 3/5

Kolmas hihnakurssikerta plakkarissa. Ilmat vaan kylmenee ja joka kerralla pitää tupata aina vaan enemmän vaatetta päälle. Nyt onneksi saatiin jo vähän lunta, niin valaistui treenikenttä.

Neiti silppuri

Tällä kertaa teemana oli "ohi"-käskyn opettaminen. Minä olen käyttänyt lenkillä sanaa "täällä", joten jatkoin sen sanan vahvistamista. Saatiin hienoa häiriötä. Kouluttaja mm. käveli/juoksenteli ohitsemme, kulki lastenkärryjen kanssa, kottikärryn kanssa, lapsen kanssa, pyörän kanssa jnejne. Viimeisenä mentiin viereiselle tielle, jossa harjoiteltiin ohi ajavan auton ohittamista. Hienosti meni ja näitä treenejä jatketaan lenkillä kuten tähänkin asti. :)

Ensi kerralla päästään jo ohittelemaan kurssikamujamme. :)

Agilityn jatkokurssi #4

Tänään meitä osallistujia oli vain kaksi, joten saatiin erittäin hyvää yksityiskoulutusta! :D Treenattiin Aada kanssa noin puolisen tuntia ja siinä välissä pidettiin muutama hengähdystauko. Oli tehokas treeni tänään, olen tyytyväinen!

Ensimmäisenä suunnattiin Aadan kanssa hyppyharjoituspisteelle. Hyppyesteet oli sijoitettu alla olevan kuvan mukaisesti ympyrämäiseksi (tätä kutsutaan mersun merkiksi). Aloitettiin harjoitus ensin oikealta vasemmalle, eli lähdettin ykkösestä. Näin meni ongelmitta, kunnes tehtiin harjoitus toisin päin, eli aloitettiin kolmosesta ja siirryttiin vasemmalta oikealla. Takeltelua tuli enemmän. Meidän vahvempi puoli oli selkeästi oikea molemmilla. :) Saatiin ohjeeksi harjoitella esimerkiksi lenkillä puun takaakiertoa vasemmalta puolelta, niin saadaan vasenkin puoli vahvemmaksi. Kouluttaja kehui Aadan motoriikkaa ja sanoi, että koirasta huomaa sen päässeen juoksemaan metsässä. Aada hallitsee ja kokoaa kroppansa hyvin.

Seuraavaksi mentiin harjoittelemaan ohjaustekniikkaa, valssia. Radasta kuva alla. Minä aina kauhulla odotan näitä ohjaustekniikkaharjoituksia. Nämä lannistavat minut aina, koska olen näissä ihan älyttömän huono. Vihaan olla huono! Eikä yhtään helpota se, että Aada on niin sairaan nopea. Miulla ei pysy pää ja kroppa mukana, kun Aada on jo pinkaissut kauan sitten ohitseni ja vielä väärältä puolelta. :D Meillä menee aina puolet ajasta hukkaan siinä, kun minä pyörin kuin väkkärä radalla, ja menen sekaisin miten päin minun pitää olla missäkin. Tätäkään hienoa rataharjoitusta ei päästy likimainkaan tehtyä kokonaisuudessaan, koska minä ja minun töhöpää.

Viimeisenä harjoiteltiin pussia ja a-estettä. Pussissa ei tällä kertaa autettu lainkaan, mutta Aada muisti esteen hyvin ja meni läpi muitta mutkitta. Se tykkäsi selkeästi esteestä paljon.

Sen jälkeen tehtiin a-estettä. Alkeiskurssilla harjoiteltiin a-estettä juoksukontaktina (eli koira juoksee esteen yli pysähtymättä), mutta Aada tekee sen ihan reikäpäänä ja minusta se meno näyttää turhan vaaralliselta. Siksi olen päätynyt opettaman Aadalle pysäytyskontaktin a-esteellä (eli koira jää lopussa 2on2off-asentoon, kunnes saa luvan edetä). Toisaalta pysäytys a-esteellä taitaa olla sekin aika raskasta koiralle, joten en tiedä kumpi on pahempi/parempi vaihtoehto.. Näitä asioita voisi pohtia ja spekuloida ikuisuuden.

Kotiläksyksi saatiin semmoinen valssiharjoitus, jota en osaa pukea sanoiksi, joten jätän sen kirjoittamatta. :) Sekä me kyllä harjoitellaan Aadan kanssa sitä puun takaakiertoa vasemmalta puolen.

Nyt saa talvi tulla

Talvi lähestyy kovaa vauhtia ja luntakin on satanut jo muutamana päivänä. Aadalla ei viime talvena ollut kunnollista takkia ja se kostautui lyhyinä lenkkeinä, koska Aada on näköjään aika herkkä kylmämään. Takki jäi vuosi sitten hankkimatta, koska Aada oli vielä kasvuvaiheessa. En halunnut turhaan ostella mitään välimalleja, kun penska olisi kuitenkin hetkessä kasvanut kohisten niistä ohi. Eikä ollut hajuakaan, minkä kokoinen tuosta ipanasta tulisi, tai minkä kokoisia takkeja ylipäätänsä epsanjalaiselle pitäisi hankkia. Lisäksi olen aina ollut koiran turhaa pukemista vastaan, joten halusin pitkään punnita, kokeilla ja miettiä, millaisille vaatteille meillä oikeasti on tarvetta. Nytpä kaikki neljä vuodenaikaa Aadan kanssa viettäneenä olenkin saanut jo aika hyvän kuvan siitä, millaisia vaatehankintoja Aadalle pitää tehdä.

Olen käyttänyt viime aikoina aika paljon rahaa pukujen hankkimiseen, ja vielä on muutamat vaatekappaleet suunnitteilla hankkia erilaisiin tarpeisiin tässä ajan mittaan. Ne kestävät kuitenkin vuositolkulla (uskoisin ainakin näin :)), joten hyvä niihin on satsata kunnolla. Syksyllä ostin Aadalle sadetakin (erityisesti pitkälle turkille soveltuvan, kun se märkänä takkuuntuu/huopuu niin herkästi eikä kuiva tyyliin ikinä).

Viimeisin vaateostos on fleeceasu, joka käytiin ostamassa Aadan kanssa tänään. Tämä tulee varmasti tarpeen kylmemmillä ilmoilla ja kovilla paukkupakkasilla mahtuu vaikka talvitakin alle. Tähän ostokseen olen varsin tyytyväinen.

Aada näyttää erittäin suivaantuneelta, koska herätin arvon neidin kesken unien vaatemallikseni. :D

Jos katse voisi tappaa.. :D "Mites pitkään Mamma meinasit niinku jatkaa tätä?"

Muutama viikko takaperin ostin hirmu hienon talvitakin. Tähänkin hankintaan olen erityisen tyytyväinen. Takki istuu mahtavasti ja vaikuttaa hyvin suojaavalta ja lämpimältä. Tulevana talvena on takille varmasti käyttöä, koska aion pitää turkin aika lyhyehkönä. Vasta alkuvuoden puolella ruvetaan kasvattelemaan turkkia kevään näyttelyitä varten.

"Jaa. Että tämmönen vielä..."

"Eiköhän tämä ollut tässä. Nyt voisin jatkaa unia, kiitos."

Viime talvena muutamat hermojen menetykset aiheutti myös tassuihin tarttuva lumi. Aada rupesi tosi herkästi ontumaan pienestäkin määrästä lunta tassuissaan ja minä kyllästyin putsaamiseen, jota piti tehdä lenkin aikana lukuisia ja lukuisia kertoja. Lenkkeily ei ollut yhtään kivaa kummastakaan. :( Siksipä päädyin pitkä pohdinnan jälkeen ostamaan tossut suvikelejä varten. Näiden käyttöä pitää vielä totutella muutamana iltana. Oli nimittäin varsin vauhdikasta menoa, kun ekan kerran kokeiltiin tossuja sisällä... :) Yllättävän hyvin ne kuitenkin pysyivät jalassa, joten eivätköhän ne kävelylenkit kestä.

Sitten minulla on tarkoitus neuloa Aadalle paita, sillä entinen meni nopeasti pieneksi. Aloitin jo ajoissa syksyllä sellaista tekemään, mutta se ei istunut yhtään, joten purin koko p*skan ja aloitan alusta eri ohjeella. Minun neulomataidot huomioon ottaen villapaita valmistunee tässä hmmm.. kymmenen vuoden sisällä. Luonne ei anna periksi, että ostaisin kaupasta, kun mie voin tehä sen ihan itte.. :)

Viralliset lausunnot

Torstaina tuli viralliset lausunnot kyynäristä ja lonkista. Kyynärät 0/0 ja lonkat A/A. Olin ihan onnen kukkuloilla. Jes, miun koira on terve. :)

Aada maastoutuu.

Mutta sitten perjantaiaamuna olin pudota tuolilta ja pärskäyttää kahvit koneen näytölle, kun selkälausunto tuli. LTV1, jakautunut ristiluun keskiharjanne. Ensin hätäännyin ja olin ihan puulla päähän lyöty. En ollenkaan osannut odottaa selkäkuvista löytyvän mitään ihmeellisyyksiä. Toisaalta Aadan vanhempien selkiä ei ole kuvattu, joten eihän mistään voinut olla varma.

Rupesin heti etsimään tietoa netistä. Kyseessä on siis perinnöllinen ja synnynnäinen nikamaepämuodostuma. LTV1 on lievä muutos. Sen ei pitäisi haitata/rajoittaa koiran elämää, eikä muutoksen pitäisi aiheuttaa koiralle minkäänlaisia oireita. Soitin vielä samana päivänä eläinlääkärillemme ja hän katsoi uudelleen kaikki selästä otetut kuvat. Hän oli myös sitä mieltä, että selkämuutos ei tule häiritsemään Aadan elämää.

Kyllä minun mielestäni on niin hyvä tutkituttaa koira! Vaikka tieto lisää tuskaa, on loppujen lopuksi hyvä olla tietoinen koiransa terveydestä. Ja jos mahdollisesti tulevaisuudessa tulee vaikkapa selkäjumeja, niin tiedän mistä ne saattaa mahdollisesti johtua. Tärkeätä on, oli LTV1 tai ei, pitää koiran lihaskunnosta ja -huollosta hyvää huolta.

Aada luustokuvauksissa

Tiistaina Aada kävi luustokuvauksissa. Kyynärät, polvet, selkä ja lonkat ovat ok! :) Nyt jäädään odottelemaan virallisia lausuntoja, mutta eläinlääkärin mukaan lonkat on hyvin todennäköisesti A/B. Olen tuloksista erittäin huojentunut ja iloinen! Tällaiset tilanteet pistävät aina jännittämään, vaikka tiesinkin tulosten olevan kutakuinkin tämmöiset.

Eläinlääkärissä odottelen prinsessan heräämistä.

Aada oli loppuillan ihan tööt herätyspiikistä huolimatta. Se söi vasta ihan illalla, joten päätin jäädä nukkumaan sen kanssa olohuoneeseen siltä varalta, jos menee maha sekaisin, niin olen päästämässä pihalle. Onneksi Aada nukkui oikein hyvin yön ja aamulla oli jo oma aktiivinen itsensä. <3

Taju palailee pätkittäin - kunnes taas piti jatkaa unia.

Agilityn jatkokurssi #3

Ensimmäisenä aloitettiin Aadan kanssa putkella, joka oli sijoitettu puomin alle. Harjoituksen pointtina oli saada ohjattua koira oikealle esteelle, jossa toinen este toimi "hämäyksenä". Ensin lähetin Aadan putkeen ja hyvin se sinne meni kauempaakin. Sen jälkeen kerrattiin puomia, ensin pelkkää alastuloa, ja sen jälkeen kokeiltiin, miten Aada menee puomin alusta loppuun. Hyvin meni sekin, joten tehtiin sitä pari toistoa.

Seuraavana mentiin toiselle pisteelle, jossa harjoiteltiin pujottelua. Keppejä tehtiin Aada kanssa alkeiskurssilla tosi vähän, koska Aada oli silloin vielä niin nuori, että halusin jättää keppien opettelun myöhemmäksi. Vaikka ollaan harjoiteltu keppejä tosi vähän, Aada on jo yllättävän hyvin hiffannut, miten ne pitää mennä. Se hakeutui jopa itsenäisesti jo suorittamaan niitä, josta sitten palkkasin. Otettiin lopuksi (toisella kierroksella) pujottelupisteellä menoon mukaan vielä putki, muuri ja hyppyeste. Eli ensin mentiin kepeille, jonka suorituksesta annettiin palkka ja siitä jatkettiin putkeen, muurin ja hyppyesteen yli.

Kolmannella pisteellä tehtiin välistävetoa hyppyesteillä. Ollaan harjoiteltu haltuunottoa viikon aikana kotona, mutta Aada ei ole vielä kerennyt sisäistää sitä niin, että olisi toiminut hyvin esteillä. Eikä minun ohjauskaan välttämättä ollut mikään maailman selkein. Lisää harjoitusta siis.

Alla näkyy kuvaa, miten välistävetoharjoitus olisi pitänyt oikeaoppisesti suorittaa. Tuo sininen möykky keskellä alhaalla olen minä huitomassa. Eli Aada (harmaa möykky vasemmassa nurkassa) olisi pitänyt lähettää ensimmäiselle esteelle, sen jälkeen minun pitänyt juosta tuon sinisen hahmon kohdille ja ottaa koira haltuun niin, että se tulee takaisin tuonne alareunaan ja lähettää siitä viereiselle hypylle. Ehkä jonain päivänä. :)

 Kotiläksyksi saatiin eteen-käskyn harjoittelu.

Hihnakurssilaiset

Ilmoittauduin hihnakurssille taka-ajatuksena saada jotain tolkkua koirien ohituksiin lenkillä. Aada on viime aikoina näyttänyt teiniuhmaansa pöhisemällä vastaan tuleville koirille. Se on vielä onneksi erittäin lievää, mutta erittäin häiritsevää minusta. Varsinkin kun ei tiedä, onko se itsestään ohimenevä vai paheneva vaihe. Oma moka, kun ei olla tätäkään pennusta asti harjoiteltu. Tavoitteenani olisi, että tällä viiden kerran kurssilla saataisiin hyvät eväät jatkoon ja luotua hyvä rutiini (tai vähintään hyvät pohjat) koirien ohittamiseen.

Tässä on ensimmäisen ja toisen kerran koosteet sekä treenin aikana heränneet ajatukset. En ehtinyt viimeistellä tekstiä viime viikolla, joten yhdistin molemmat kerrat tähän samaan postiin.

KESKIVIIKKO 19.10.

Viime viikolla oli ensimmäinen kurssikerta, jonka teemana oli katsekontakti ja lähellä pysyminen. Nämä asiat on meille helppoja (ja ollaan tehty samankaltaisia harjoituksia jo pentuna hihnassa kävelyä opetellessa) ja ne on jo onneksi iskostuneet aika hyvin Aadan selkärankaan. Toisaalta Aada on kova toisten koirien tuijottelija, joten saatiin erittäin hyvää treeniä. Heti kun minun huomioni herpaantuu hetkeksi muualle, Aada alkaa joko tuijottaa tai härnätä viereistä koiraa leikkiin.

Vaikka luulen, että suurin osa kurssin asioista on meille jo ennestään tuttuja ja suhteellisen hallussa, näkökulmat ovat uusia ja niitähän minä eniten kaipaan. Ja koin minä jo heti ekalla kerralla ahaa-oivalluksen liittyen katsekontaktiin. Aadalla on jo hyvä ja vahva kontakti minuun, mutta ei kuitenkaan niin vahva, että se toimisi satavarmasti lenkillä. Miksenpä siis treenaa sitä lenkillä tai mene johonkin kunnon hälinäpaikkaan ja treenaile kontaktia siellä. Miten voin vaatia Aadalta katsekontaktia vastaan tulevan koiran aikaan, jos en ole ensin luonut hyvää vahvaa perustaa katsekontaktille. Miksen tätä aiemmin ole tajunnut! Vaadin siis Aadalta tiedostamatta enemmän, mitä se osaa. Se, että se osaa katsekontaktin jo kotona ja treenipaikoilla ei tarkoita sitä, että se osaisi sen muualla. Miksi? Koska en ole opettanut, jumaleissön. Eli ensin minun pitää vahvistaa katsekontakti oikeasti kunnolla kuntoon, ennen kuin voin vaatia sitä koiraa ohittaessa. Eikä varmasti ole mikään nopein projekti se.

Sunnuntain agilitystä. Tauolla ihailtiin Aadan kanssa hallin laajennusurakkaa. :)

KESKIVIIKKO 26.10.

Tällä viikolla harjoiteltiin odottamista, käsikosketusta, seuraamista ja lisää lähellä pysymistä. Aadan odottaminen on aina ollut vahva, joten nyt saatiin lähinnä hyvää häiriötreeniä. Käsikosketus on meille myös tuttu aikaisemmalta agilitykurssilta. Eli kun koira tökkää avointa kämmentä kuonollaan, se saa palkan.

Sen jälkeen jatkettiin lähellä pysymisen harjoituksia. Käveltiin pitkin pihaa (kaikilla oli oma alue, ei siis vielä varsinaisia ohituksia tehdä, mutta lähekkäin kyllä ollaan) ja palkattiin lähellä pysymisestä. Jos hihna kiristyi, vaihdettiin joko suuntaa, tai pysähdyttiin ja odotettiin kontaktia (sai itse valita riippuen, kumpi toimii omalla koiralla paremmin. Itse teen u-käännöksen). Sen jälkeen tehtiin samantyylinen harjoitus, mutta pyydettiin koira seuraamaan katse taluttajassa. Hyvin Aada keskittyy minuun, eikä huomaa vieressä käveleviä koiria. Kun Aadalla on treenimoodi päällä, niin ei se juurikaan toisia koiria noteeraa. Toistahan se on lenkillä.

Viimeisenä harjoituksena siirryttiin viereiselle kävelytielle, jossa ei juurikaan ole muuta liikennettä. Jokainen käveli omaa pylväsväliä ja tehtiin samat harjoitukset kuin pihalla. Aadasta huomasi heti, että hajut veivät mukanaan, mutta kun se tajusi että nyt treenataan, niin se keskittyi taas minuun ja hyvin meni. Kouluttaja neuvoi, että meidän kannattaisi Aadan kanssa käydä kaupungin keskustassa tai muualla vilkkaalla alueella treenaamassa samoja asioita. Nyt harjoitukset vaikuttivat helpoilta, koska alue on Aadalle ennestään hyvin tuttu.